Kolme vuotta takana ja homeoireilu poissa!

Vaikka tämä blogi ollut viimeiset vuodet lähes kuollut, ajattelin käydä muutamia ajatuksia taas jakamassa, kun tänne aina silloin tällöin näkyy yhä joku eksyvän. Muutama aiemmin tämä vuonna kirjoittamani teksti on odotellut täällä viilausta ja julkaisua, julkaisen niitä tässä lähipäivinä, kunhan saan viilaukset tehtyä. Joten julkaisujärjestys on nyt nurinkurinen, kun tämä viimeisin teksti lävähtää ilmoille ensimmäisenä :-)

Todellakin, asuminen ja työskentely terveessä sisäilmassa poisti kaikki homeoireet ajan myötä. Ei enää jatkuvaa flunssakierrettä, ei jatkuvaa lämpöilyä. Parhaillaan poden flunssaa, edellinen oli reilu vuosi sitten. Aiemmin sairastin vähintään 4 flunssaa vuodessa. Ex-työpaikan 20v homealtistus ja sittemmin myös kotimme "sairastuttua samaan tautiin" aiheuttivat minulle astman puhkeamisen ja siitä sain pysyvän kaverin. Mutta muulta osin; hyvästi tukkoinen nenä, hyvästi päänsärky ja alituiseen punainen naama. Enää ei tarvitse juosta karkuun kaupassa homeelta tuoksahtavia kanssaihmisiä. Voin asioida myös paikallisen Prisman pesuaineosastolla hajuihin tukehtumatta, kun 3v sitten sinne ei ollut vielä mitään asiaa. Sain jättää hyvästit myös selittämättömille nivelkivuille sekä turpoileville ja kipuileville imusolmukkeille. Ja sille uuvuttavalle, jatkuvalle aivosumulle.

Kuluneen vuoden aikana ei ole myöskään tarvinnut omaa työtilaa tuulettaa yhdenkään asiakkaan jälkeen, kuten vielä aiemmin aina joskus täytyi. Astma vaivaa flunssassa (kuten nyt), syksyllä kun ilmassa on homeitiöitä ja keväisin katu- ja siitepölyn ollessa runsaimmillaan. Pahenemisvaiheessa toki myös käryt ja hajut ärsyttävät, kun putket ovat tulehtuneet. Mutta muun ajan pärjään jo paremmin.

Tiedän, millainen stressi sisäilmaoireilusta syntyy ja miten yksinäiseksi ja avuttomaksi sitä itsensä saattaa tuntea. Koska oireiden kirjo on laaja ja koska valitettavasti edelleen osa pitää koko oireilua kuviteltuna (valitettavasti myös lääkärikunnasta), homealtistus herättää myös pelkoa. Suosituimmista bloggauksistani päätellen täällä vierailee eniten kohtalontovereita. Tämänkertaisen kynäelmän tarkoituksena oli kertoa teille täällä vieraileville kohtalontovereille, joilla asia on yhä akuutti, että elimistö kyllä ajan kanssa rauhoittuu, kunhan jatkuva altistuminen sisäilmahaitoille loppuu. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut myös muilta, vastaavassa ja meitä vakavammassakin tilanteessa olleilta. Voisin jopa luvata, että vaikka elämäntilanne tuntuisi nyt miten ahdistavalta, niin silti tunnelin päässä pilkottaa valoa. Vaatii vaan hurjasti rohkeutta tehdä omat ratkaisunsa, mitä ne sitten itse kunkin kohdalla ovatkaan.

Me emme hävittäneet ihan koko irtaimistoa, kalusteista vain ruokailuryhmä, tv-taso ja nuorison sängyt uusittiin. Ja kaikki valaisimet ja matot. Osa kalusteista oli uusittu niin vähän aikaa aiemmin, että niihin ei ollut hajuja ennättänyt tarttua. Omat patjat uusittiin sitten n. puolen vuoden kuluttua. Viime kesänä hävitin viimeisen hajunlähteen; työhuoneessa sijainneen lipaston. Vaatteista luovuin vähitellen; sellaiset mihin haju jäi, päätyivät kaatopaikalle. Näitä oli lähinnä kengät, villakangastakit ja kaikki entiset juhlavaatteet. Lasten säilytetyt, vanhat lelut on myös vähitellen hävitetty. Valokuva-albumit ja muu paperimateriaali, mikä edelleen haisee, säilytetään kannellisissa muovilaatikoissa. Samoin en raskinut hävittää mummujen virkkaamia sängynpeitteitä tai muitakaan käsitöitä, vaikken niitä koskaan voi esillä pitääkään. Astioista sain hajut hävitettyä pääosin; osaan tepsi kiehuvalla vedellä "desinfiointi", osaan kloriittipesu ja osaan ei auttanut kumpikaan. Valurautapannut päätyivät metallinkeräykseen, myös kaikki kannelliset lasipurkit hävitin, kun kansista (kumitiivisteistä) ei hajuja saanut pois niin millään. Kaikki tavara seisoi ensin terassilla tuulettumassa, puhtaissa sisätiloissa aika nopeasti niistä pääsi selville, mitä hävitetään ja mitä ei tarvitse. Niistä säilytetyistä tavaroista ei tähän uuteen taloon mitään hometta "tartu", kriteerinä on pidetty sitä, aiheutuuko niistä oireita. Alkuvaiheessa sain esim. valokuvia selatessa joka kerta päänsäryn, nyt elimistön rauhoituttua en enää mitään. En toki nokkaani niihin kiinni työnnäkään. Näyttäisi siis siltä, että sellainen materiaali, mitä en 3 vuotta sitten kestänyt käsitellä, ei enää oireita aiheuta. Hyvä näin, ihan kaikesta ei tarvinnut luopua.

Homealtistuneen kohdalla asuinrakennuksen korjausrakentaminen vs uudisrakentaminen

En tiedä, meneekö asia nyt vähän off the topic, mutta ajattelin silti jakaa muutamia ajatuksia, mitä olen pohdiskellut asumisterveyteen liittyen. Mietiskelin, että mitä olisivat 3 tärkeintä oppia, mitä minä olen kantapään kautta saanut. Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä:

1. Kun rakennetaan uutta taloa, niin pohjatöissä ei kannata säästää. Suodatinkankaat maa-ainekset erottelemaan, riittävän paksu kerros karkeaa mursketta sokkelin alle ja huolella tehty salaojitus. Pintamaahan kunnollinen kallistus sokkelista poispäin eikä mitään istutuksia 2-3m päähän sokkelista, vaikka miten tekisi mieli! Jos myöhempiä harmeja haluaa välttää, niin ne puut istutetaan todellakin vähintään 5 metrin päähän sokkelista. Jos hankit vanhaa taloa, koita selvittää, millainen on maaperä ja miten maatyöt on tehty, onko salaojitusta ollenkaan ja toimiiko se. Tällä paikkakunnalla lähes joka puolella on tarjolla lähinnä savimaata. Ja yhä vain moni näkyy jättävän sen murskeen sieltä alta pois kuten myös suodatinkankaat. Näissä 1970-80 luvun taloissa ollaan nähty, miten se ratkaisu toimii. Hienossa hiekassa kapillaarinen vedennousu oli erään tutkimuksen mukaan yli 70cm. Yhdellä sun toisella näyttää nykyään kosteus nousevan seinää pitkin ylöspäin (alunaa tiilissä) ja mittauksissa sokkeli on kostea Seinänvieriä kaivetaan auki ja asennellaan jälkikäteen salaojia, 30-40v pystyssä olleisiin taloihin. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät ovat kasvussa, joten uudisrakennuksissa asia kannattaa todellakin huomioida ja tehdä kunnolla. Talon alle maanvaihtoja taitaa olla liki mahdotonta jälkeenpäin fiksailla kunnollisesti. Terve talo tarvitsee kuivat jalat.

2. Pidä ilmanvaihto joka tilanteessa kunnossa ja riittävänä. JA aina päällä. Pitää siis vaivautua iv- koneen suodattimet puhdistamaan säännöllisesti (meillä kerran kuukaudessa) ja vaihtamaan ne puolivuosittain. Opetetaan koko perhe saunan ja suihkun jälkeen laittamaan iv-tehostus päälle. Kannattaa kiinnittää huomiota myös muihin kosteutta lisääviin tekijöihin, kuten pyykin kuivattamiseen sisällä. Meillä rumpukuivataan alusvaatteita lukuun ottamatta kaikki pyykki muulloin kuin kesällä. Pyyhkeet ja lakanat kuivataan rummussa kuivaksi asti ja päällysvaatteet jätetään kosteiksi ja ripustetaan rummun jälkeen kuivumaan.  Pyykinpesusta kertyvää lisäkosteutta ei ehkä tule ajatelleeksi talon rakenteiden kannalta. Meillä on 3 v vanha pyykinpesukone, joka käyttää pesuun vanhempaan nähden vähemmän vettä. Joka koneellinen lingotaan 1600r/min eli pyykki ei ole koneesta otettunakaan märkää. Kun pyykki kuivataan rummussa kuivaksi asti, 6kg koneellisesta pyykkiä kondensoituu rummun vesisäiliöön 2-3l vettä. Meillä pestään viikossa 5-7 koneellista pyykkiä, joten jos kaikki kuivattaisiin narulla ilman rumpukuivausta, viikossa pyykeistä haihtuisi huoneilmaan 10-21 litraa vettä. Meillä pyykkejä pestään normaalisti 2 päivänä viikossa, eli kosteusrasitus noina päivinä vastaisi sitä, että heittäisin kodinhoitohuoneen pinnoille ämpärillisen vettä molempina päivinä. Pyykkejä sisällä kuivatessa pidän ilmanvaihtoa tehostettuna päällä kosteusrasitusta minimoimaan. Eli sisätilojen tilapäinen ilmankosteuden nousu kannattaa yrittää pitää mahdollisimman lyhytkestoisena. Joka energiankulutusta miettii, niin tämä uusi talo (vaikka on entistä vähän suurempi) näyttää 3v seurannassa kuluttavan silti vähemmän sähköenergiaa, kuin vanha talo. Kosteudenhallintaan liittyen, lienee sanomattakin selvää, ettei meillä käytetä ilmankostuttimia, vaikka limakalvot talvella kuivuu ja astmaa sairastankin. Talossa, jossa on vain painovoimainen ilmanvaihto, kannattaa pyykin kuivattamiseen käytettävissä tiloissa huolehtia kunnollisesta tuulettamisesta, josko sekään auttaa...

3. Jos asukkailla on jo homealtistuksesta aiheutuvia sisäilmaoireita, kannattaa vakaasti harkita rakennuksen purkamista ja uudisrakentamista. Enpä ole juurikaan nähnyt, että korjausten jälkeen asukkaiden sairastelu loppuisi. Yksikään korjausmetodi ei takaa, että oireilu poistuisi kokonaan eikä enää myöhemminkään palaisi. Enkä usko, että kukaan rakentaja mitään takeita edes siitä antaisi. Myyntipuheet ovat myyntipuheita. Uudisrakennuksille annetaan kuitenkin nykyään takuu, vanhaan ei taata mitään. Puistattaa nähdä, miten samojen sisäilmaongelmaisten julkisrakennusten korjaamiseen pumpataan rahaa vuosi toisensa perään. Veikkaan, että oma sairaalamme olisi jo rakennettu kokoaan uusiksi kaikella siihen käytetyllä korjausrahalla. Ja sama tilanne on parhaillaankin käynnissä paikallisen uimahallin kanssa; aina uuden korjauksen yhteydessä poikii taas lisää korjattavaa. Onneksi sentään kouluja ja päiväkoteja on alettu rakentaa kokonaan uudelleen enenevässä määrin muutaman viime vuoden kuluessa. Toki fakta on, ettei näistä uusistakaan taloista tiedetä, missä kunnossa ovat 20-30v kuluttua. Moni vannoo hirsirakentamisen varaan, mutta taitaapa olla, että entisaikaisia "hengittäviä" hirsitaloja ei saa nykyisillä energiatehokkuusmääräyksillä edes tehdä, ainakaan vakituiseen asumiskäyttöön. Jonkinmoisen höyrynsulun sinne hirsitalon rakenteisiinkin joutuu ymmärtääkseni tehdä, eikä se rakenne sen jälkeen enää hengitä. Luulen, että isompi merkitys on rakentamisen laadulla ja sen kunnollisella valvonnalla. Ja rakentamistavalla, rakennusmateriaalien huolellisella suojaamisella ja rakenteiden kuivumisella ennen pinnoitusta. Ja koska taloista tulee tehdä niin tiiviitä, niin tuon edellisen kohdan merkitys rakenteiden kunnossa pysymiselle korostuu entisestään.

Kannattaa punnita tarkoin, mistä kannattaa maksaa ja mistä ei kannata missään nimessä säästää. Se syntynyt säästö voikin olla lyhytaikainen ilo. Meillä oli todella hyvä ja ammattitaitoinen valvoja, jonka palveluksista kannatti maksaa. Samoin pohjatöihin onnistuttiin saamaan tarkka tekijä. Talofirmalla oli myös hyvä maine ja kuten jo tullut aiemminkin ehkä mainittua, meillä oli onni saada heiltä todella pätevät kirvesmiehet, jotka rakensivat taloa ammattiylpeydellä. Talon pitäminen kunnossa on sitten meidän vastuulla, määrätyt huollot ja tarkistukset pitää viitsiä tehdä säännöllisesti. Ja kiinnittää huomiota myös omiin asumistapoihin. 

Minä en usko, että homealtistuneelle voidaan korjaamalla saada oireita aiheuttavasta kiinteistöstä sisäilmastoltaan terveellinen talo. Mikään kuntotarkastus ei ole niin kattava, etteikö yllätyksiä voi tulla. Eräs firma teki omastamme karkean korjausarvion. Vanhasta olisi jätetty vain ulkopuoli ja vesikate (oli juuri uusittu ruoteineen ja aluskatteineen). Ero korjatun ja kokonaan uuden talon välillä oli n. 20000e. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea purettaessa tuli vastaan, tehtiin ihan oikea päätös. 

En edelleenkään osaa sanoa, oliko vanhan talon sisäilmaongelmassa yhtä yksittäistä tekijää. Talo ei sinällään ollut huonosti rakennettu, mutta rakentaja ei ollut alan ammattilainen. Tontti on savimaalla, sokkelin alla ja täyttönä oli hieno hiekka, jota kyllä oli paksusti. Salaojitus puuttui. Rakenteissa oli käytetty useita ns. riskirakenteita, jotka olivat 80-luvulla ihan tavallisia ratkaisuja. Laatan alta puuttui eriste. Laatan päällä oli höyrynsulkumuovi ja sen päällä puukoolattu lattia villoineen. Laattaa ei oltu valettu sokkeliin saakka vaan sokkelin sisäpuoleisen styroxin pääty oli jätetty näkyviin. Oli käytetty valesokkelia ja alajuoksun alla oli muovin sisällä oleva villakaistale (alajuoksu onneksi oli maan pinnan yläpuolella eikä siinä ollut lahoa). Höyrynsulkumuovit oli vain limitetty eikä niihin syntyneitä reikiä oltu teipattu. Seinän höyrynsulku oli katkaistu lattianrajaan ja pohjalaatan ja seinän väli oli auki. Maan sisään sokkelin alle oli jätetty metrin välin laudat sokkelin tueksi, täyttöhiekassa myös putkien päälle oli laitettu lautoja ilmeisesti joksikin suojaksi. Nämä kaikki olivat mustassa homeessa, litimärät ja lahot. Peltikatteen alla ei ollut aluskatetta ja yläpohjan tuuletus oli puutteellinen. Tiilivuorauksessa oli jätetty rakoja alimpien tiilten väleihin, mutta muurauslaastia oli niin runsaasti, ettei tiilivuorauksen takana ilma kiertänyt kunnolla. Talossa oli alkuperäinen koneellinen ilmastointi, joka ei ole voinut toimia kunnolla rakenneratkaisut huomioiden. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että viimeisen kerran ilmastointiputkiston nuohonnut yritys jätti ilmastoinnit mittaamatta ja säätämättä. Rakenneratkaisut paljastuivat vasta taloa purettaessa. Lattiankannatuslaudoissa näkyi vaaleaa härmää, naulojen kannat ruosteessa ja sahanpuru tummunutta. Tiilivuorauksen purun jälkeen paljastunut tuulensuojalevy pullisteli sieltä täältä, jokaisen pellityksen alla oli valumajälkiä kosteudesta, kondenssijälkiä näkyi myös kohdissa, joissa ei ollut edes läpivientejä. Kaikki huokoinen materiaali runkotolpista lähtien haisi voimakkaasti homeelta, vaikka lahoa niissä ei ollutkaan. Suurimpana haitan aiheuttajana pidän niitä täyttömaahan upotettuja lautoja, joskaan ne eivät selitä koko ongelmaa. Joka tapauksessa, sisäilmaongelma ei olisi poistunut remontoinnilla eikä sen syyt olisi paljastuneet kuntotarkastuksessa. Olen samat asiat kertonut jo aiemminkin tässä blogissa, mutta kertasin ne vielä uudelleen, mikäli joku haluaa aiemmat kirjoitukseni skipata välistä. 

Kesäkeittiö, vesiaihe, pionipenkki ja Talon historian ensimmäinen hellekesä

Kesästä 2017 ei jäänyt paljoa kerrottavaa, suunnitteilla olleet pihapuuhat siirtyivät jälleen, lähinnä mun inspiraation puutteesta. Talossa ja pihapiirissä ei loppuviimein sitten puuhailtu mitään uutta, vain nurmikkoa paikkailtiin edellistalven vaurioiden jäljiltä.

Olen armoton ulkoihminen varsinkin kesäisin ja kokkailenkin mieluiten ulkosalla. Kesäksi 2017 hankittiin kunnon kaasugrilli, Weber Spirit ja talon edustan suuri terassi sai toimia kesäkeittiönä. En oikein saanut päätettyä, tehtäisiinkö talon edustalle luonnonkivetyksen päälle pergola, joka saisi toimia myös kesäkeittiönä vaiko sen eteläreunaan pienoinen kesäkeittiö/katos. Avotulipaikka myös uupui loimulohen ja grillilohen valmistusta ajatellen. Viime talven aikana sitten jaksoin inspiroitua asiasta sen verran, että tein muutamia luonnoksia Photoshopilla. Pergola niin lähellä taloa näytti photoshopatuissa kuvissa liian massiiviselta, joten pitkien pähkäilyjen jälkeen päädyin pienen kulmapergolan rakentamiseen. Avotulta varten pohdin valmista pihatakkaa tms., mutta sitten (onneksi) löysin Googlen kautta HB-betonin Vallikivestä tehdyn mutterigrillin ja siitä se ajatus sitten lähti...olin haaveillut pihaan myös vesiaiheesta ja pionipenkistä, päädyttiin toteuttamaan ne kaikki samalla kertaa. Meillähän puolison kanssa menee työnjako niin, että minä suunnittelen ja piirrän, toimin mittanaisena (ja vatupassina) ja puoliso tekee raskaimmat työt. 

Kesäkeittiöön ei ollut olemassa muuta kuin luonnos, varsinainen suunnitelma täydentyi rakentamisen myötä vaihe vaiheelta. Materiaalimenekkiä oli vähän hankalaa ihan täsmällisesti tuolla tavalla laskea, joten muutamia täydennyksiä jouduttiin projektin edetessä tekemään. Mutterigrilli päädyttiin tekemään alkuperäistä versiota vähän korkeampana. Vallikivigrilli on siitä oivallinen tällaisille tumpelorakentajille, ettei siinä tarvitse muuta kuin latoa. Kolmeen kertaan grilli ladottiin, ennen kuin paikka oli täysin oikea. Kun puoliso ei järin innokas ole lapiotöihin, pionipenkki tehtiin myös kohopenkkinä vallikivestä, alta poistettiin vain nurmi. Penkki tehtiin niin korkeana, että sain sen suihkulähteen sinne piiloon. Koko kesäkeittiön/mutterigrillin alusta ladottiin betonikivistä. Kesäkeittiöön saatiin vedettyä terassilta myös sähköt, kun upotettiin ulkokäyttöön tarkoitettu jatkojohto suojaputkessa laatoituksen alitse. Vinkkinä jos joku inspiroituu samaisesta vallikivigrillistä: grilliin sopivaa grilliritilää ei ainakaan viime kesänä saanut muualta kuin HB:n verkkokaupasta. Koko grillipaketin olisi saanut sieltä tilattua ja ritilän myös erikseen. Me hankittiin tarvittavat kivet paikallisesta rautakaupasta halvemmalla kuin HB:n kautta. Pelkkä ritilä sitten olisi verkkokaupassa maksanut jotain 70-80e. Ostettiin Mustangin teräsritilä ja puoliso rälläköi siitä sopivan mallisen, hinta jäi alle 20e. Katos tarvitsi myös työtason, ylijääneistä katostarvikkeista kasattiin runko ja raksalta jääneistä tellinkilaudoista sain sopivan rustiikkisen pöytätason, jonka värjäsin mustalla puuöljyllä. Alle kiinnitettiin rattaat siirtelyä helpottamaan. Laskeskelin, että koko homman kuluneet materiaalit vesiaihetta, multia ja pioninjuurakoita lukuun ottamatta maksoi suunnilleen tuollaisen keskihintaisen valmiin valubetonigrillin verran. Koko kesäkuu meiltä näissä puuhissa sitten vierähtikin:

Kun pionipenkki ei kukoista koko kesänä, sai suihkulähde seurakseen muutaman kesäkukan ja hyötykasveja.

Elokuuillan tunnelmaa

Heinäkuussa oman viisiviikkoisen loman alkaessa saapui koko jakson kestäneet helteet. Taloon paistaa kesällä aurinko suoraan kl 10-19, tontin kapeuden vuoksi etelänsuunnalta paistavalle auringolle ei voi esim. puita suojaksi istuttaa. Onneksi terassin vuoksi suoraan ikkunaan aurinko osuu vasta neljän maissa, mutta porottaa silloinkin kuumasti. Piha oli kuin pätsi, terassilla ei voinut avojaloin kävellä sen kuumuuden vuoksi. Iltapäivisin lämpötila nousi terassilla lähelle 40 astetta ja 30 asteen ali päästiin vasta puolen yön maissa. Muutaman päivän hikoiltuani ja sääennusteita kuunneltuani ajeltiin Ouluun ja ostettiin Gigantin viimeinen suurempi, siirrettävä jäähdytyslaite. Sillä saatiin oleskelutilat jäähdytettyä n. 24 asteeseen ulkolämpötilan ollessa 36 astetta. Onneksi alkukesällä tuli tuo rakennusprojekti hoidettua loppuun. Harmi vain, että avotulenteko ei kuivuuden vuoksi onnistunut kuin kahdesti eikä helteiden vuoksi ulkona saattanut syödä kuin aamupalan ja lounaan. Mutta onpahan tulevia kesiä varten kaikki valmiina! Paremmin tämä uusi talo nykyaikaisine ikkunoineen ja parempine eristeineen pysyy viileänä kuin entinen, mutta tuollaisilla helteillä ei ilman jäähdytystä kyllä nukuta. Mietitään nyt sitten rauhassa, josko kuitenkin jossain vaiheessa ilmalämpöpumppu viilennystä varten laitettaisiin. Lämmitykseen sitä ei kaukolämpötalossa tarvita.

Takassa veto-ongelmia kovemmilla pakkasilla

Jopas hujahti taas aikaa edellisestä tekstistä. Ensimmäinen kevät ja kesä takana ja nyt on syksy jo pitkällä. Talossa asumisen 1v "synttäripäivä" lähenee :-) . Kertoilen kesäasumisen kokemuksista myöhemmin, nyt on asiaa takasta.

Matalaenergiatalossa, jossa lattialämmitys toimii kaukolämmöllä, lienee takka lähinnä tunnelmanluoja ja lisälämmönlähde. Entisessä talossa oli sekä takka että leivinuuni, joten tähän uuteenkin toki takka haluttiin. Leivinuuni jäi meillä niin vähälle käytölle, että sitä ei meidän kannattanut enää laittaa. Muuton jälkeen takkaa alettiinkin lämmitellä useamman kerran viikossa. Toiminnassa ei ilmastoinnin kanssa ollut moittimista, kunhan sytyttäessä muisti käyttää ilmastoinnin takkatoimintoa. Punaisessa tuvassa viihdyttiin tulen loimussa, kunnes saapuivat talven ensimmäiset paukkupakkaset.

Mahdoton yhtälö?

Kantapään kautta opittiin, että tiivis talo + takkatuli + ilmanvaihtokojeen huurtumisenestoautomatiikka= savut sisälle. Näin ainakin meillä. Takkaan tulee korvausilma arinan alle omalla putkellaan alakautta, putken toinen pää on sokkelissa terassin alla. Muurari jätti jostain syystä takan muurausvaiheessa korvausilman sulkupellin laittamatta, ja joutui jälkikäteen tekemään tuhkaluukun kautta avattavan pellin. Koska putken toinen pää jäi terassin alle, ei sinne ole asennettu sulkupeltiä. Lämpömittarin lukemien laskiessa -13 / -14 paremmalle puolelle, käynnistyy ilmanvaihtokojeen huurteenestoautomatiikka.

Huurteeneston toimintaan päästiin tutustumaan tammikuun pakkasjaksolla. Takassa ei oltu poltettu muutamaan päivään tulta ja pakkasen laskettua -25 asteen tuntumaan, päätti puoliso sytyttää tulet. Tuli syttyikin normaalisti ja roihusi iloisesti takassa, kunnes...PUHHH - tukahtui yllättäen puskien kaikki savut sisään. Ryntäsin painamaan takkatoiminnon takaisin päälle ja tuli elpyi. Kunnes taas vartin päästä savut sisälle. Takka ei vetänyt lainkaan ilman takkatoimintoa. Kokeilin kaikkia muitakin asetuksia, yhtä huonolla tuloksella. Joten loppuilta vartioitiin takkaa ja painettiin takkatoimintoa vartin välein päälle, kunnes hiillos oli kokonaan sammunut. Emme tietenkään löytäneet ohjekirjaa, jotta  olisimme saaneet pidennettyä takkatoiminnon aikaa. Takan veto-ongelmien syyksi epäiltiin heti huurteenestotoimintoa. Siinä säätimen parissa pyöriessäni löysin diagnostiikka-osion, josta näkyi senhetkiset puhaltimien nopeudet. Pakkasjakson aikana seurailin puhallinnopeuksia eri pakkaslukemissa.

Normaalitilanteessa ilmanvaihdon puhallinnopeudet on säädetty niin, että  tulopuhallus on 63% ja poisto 70%. Huurteenestotoiminnossa tulo pienenee 27% saakka poistopuhaltimen jäädessä asetettuun 70%. Tällöin alipaine kasvaa niin suureksi, että ikkunoista alkaa vetää, ulko-ovia ei tahdo saada avattua ja takan tuhkaluukusta alkaa virrata korvausilmaventtiilin kautta jääkylmää ilmaa sisään. Tuhkaluukku ja korvausilman sulkupelti eivät nimittäin mitään ilmatiiviitä ole.  Huurteeneston ollessa päällä, jos takassa sattuu olemaan tuli,  se sammuu ja savut puskevat luukusta sisälle. Huurtumisen esto ei ole koko aikaa toiminnassa, vaan vuorottelee normaalien puhallinnopeuksien kanssa tietyin jaksoin. -15 asteen tuntumassa huurteenesto on päällä n. 15s ajan ja normaalitoiminta 2-3min ajan, kun -25 asteessa normaalit puhallinnopeudet ovat toiminnassa vain muutaman sekunnin ja huurteenesto n. 3 minuuttia. Näitä asetuksia ei pääse itse muuttamaan mitenkään. Päättelimme että ilmastoinnin ollessa päällä, takassa ei voi yli -13/-14 pakkasilla turvallisesti pitää tulta muuten, kuin käyttämällä takkatoimintoa kunnes hiilloskin on sammunut.

Takkatoiminnon ajaksi rakennus muuttuu ylipaineiseksi, tulopuhaltimen nopeus on tuolloin 63% ja poiston 45%. Takkatoiminnon kesto on meillä säädettynä 15 minuuttiin, maksimissaan keston voi asettaa 60min, minkä jälkeen puhaltimet palautuvat automaattisesti normaaliasetuksiin. Käytännössä takkatoiminnon pitäminen päällä, kunnes hiillos on sammunut, tarkoittaa sitä, että joku vahtii takkaa ja kelloa koko ajan, ettei satu häkämyrkytystä kenellekään. Mikä ei ole varteenotettava vaihtoehto muistaen, että yksi hometalo vasta vuosi sitten purettu. Jotenkin ei tee mieli tehdä ylipaineistuksella uutta homeloukkoa. Käytännössä yli -13 pakkasilla vaihtoehtoina on olla käyttämättä takkaa lainkaan, tai pitää takkatoimintoa jatkuvasti päällä tai sulkea ilmastointi polton ajaksi. Pienimpänä pahana päädyimme ilmastoinnin hetkelliseen sulkemiseen, vaikkei sekään hyvä ratkaisu ole.

Jt-talolta käytiin keväällä asentamassa korvausilmaventtiili olohuoneen seinään, jolla on tarkoitus tasata painetta huurteenestotoiminnon ollessa päällä. Sen toimivuus selviää tulevan talven aikana. Meille tarjottiin mahdollisuutta myös tukkia takkaan tulevan korvausilmaputken pää ulkoa, mutta se jätettiin toisetaiseksi tekemättä. Olisi haluttu sinne jonkinlainen sulkuventtiili, mutta sellaista ei ilmeisesti ole saatavilla (?). Jotain sille kuitenkin tarvii tehdä, nyt syksyn tultua etenkin matalapaineella tulee savunhajua takasta sisään, vaikkei rakennus ollut sen enempää alipaineinen. Ei vain ole kukaan osannut esittää kunnollista ratkaisua asialle. Jotenkin tuntuu idioottimaiselta päästää seinän korvausilmaventtiilistä kylmää ulkoilmaa sisätilaan, jotta voi lämmittää takkaa.  Siinäpä sitä on viisaammille pähkinää purtavaksi. Jospa jollakin olisi ehdottaa meille jokin parempi ratkaisu? Minä tietenkin toivon taas lauhaa talvea, sillä vaikkei takassa tulta pidettäisikään, huurteeneston toimiessa alkaa korvauilmaa virrata takan kautta sisään...

Päivitys 14.11.18: tuo ongelma huurteeneston kanssa ratkaistiin niin, että JT- talolta kävivät omiin nimiinsä asentamassa meille viime talveksi kanavalämmittimen iv- kojeen viereen. Lämmitin toimii termostaatilla, taidettiin viime talvena pitää sitä -15 paikkeilla, niin huurteenesto taisi olla pääsääntöisesti poissa koko talven eikä sitä mieletöntä alipainetta ollut lainkaan. Korvausilmaventtiili ei sekään ihan hyödytön ollut, syksyllä kun alkaa takkaa ensimmäisiä kertoja lämmitellä, veto paranee kun avaa venttiilin.

Ensimmäinen kesä

Pohjoispäädyssä nurmi vihertää alkukesällä

17 metriä terassia

Niin valmiiksi saatiin talo ennen muuttoa, että ensimmäiselle keväälle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin nurmen istutus päätyihin ja etupihan nurmen paikkaus. Edellistalvi runsaine vesisateineen ei ihan paras mahdollinen uudelle nurmelle ollut. Myös syksyllä istutetuista perennoista ehkä vain noin puolet jäi henkiin ja nekin kitukasvuisesti. Perennapenkki näyttikin koko kesän lähinnä säälittävältä. Täytyy myöhemmin katsoa, miltä kukat näyttää ja istutella uusia sitten tarvittaessa. Ihme kyllä rakennusaikana kolmeen kertaan siirretty omppupuu säilyi hengissä ja teki jopa muutaman ompun syksyllä. 

Grillauspaikka/kesäkeittiö jäi odottelemaan tulevia kesiä, samoin terassin eteläosan lasitus ja leikkimökin maalaus. Autotallin ja varaston ovet sekä puuliiteri saatiin kuitenkin maalattua uuden talon värityksen mukaisesti. Sen suurempia töitä ei jaksettu edes miettiä, riittävästi puuhaa aiheutui keväällä tyttären yo-juhlista ja heinäkuussa pojan rippijuhlista. Kestopuuterassin ja sokkelin pintakäsittelyt jää nekin odottelemaan tulevia kesiä.

 

Tuntumia kolmen asutun talvikuukauden perusteella

Suunniteltua pidemmäksi vierähti väli edellisestä blogikirjoituksesta, ollaan tehty juuri sitä mistä loppusyksyllä haaveilinkin: eletty normaalia arkea ja annettu akkujen latautua. Ennen joulua ajaessani ok- työmaiden ohi hykertelin itsekseni ajatellessani niitä poloisia rakentajia, joilla on koko urakka vasta alkutekijöissään. Viime viikolla jo katselin kaihoten samoja työmaita: miten mukavaa se kaikki ahertaminen olikaan! Ilmeisesti sitten akut on ladattu. Vaikka joulu menikin jo aikoja sitten, oheinen kuva vielä aiheeseen liittyen.

JT-talon laatua 

Talo on osoittautunut tiloiltaan hvyin toimivaksi, avaruutta ja valoa riittää. Koska suunnittelin talon pohjapiirroksen itse, talon valmistumisen aikana hieman jännitti,  tuliko senttejä puristettua pois viimeisestä versiosta liikaa. Myös ikkunoiden kokoa ja sijoittelua mietin etukäteen, tuleeko talo talvikuukausina olemaan liian pimeä. Kun aurinkoa ei meidän pihallamme näe marraskuun lopulta tammikuun lopulle, niin onhan sisätiloissa päivälläkin hämärää. Pohjaratkaisu on kuitenkin omiin tarpeisiimme huomattavasti toimivampi kuin entinen talo ja näköjään myös valoisampi.

Olin talon rakennusvaiheessa jo varsin vaikuttunut JT-talon toimintatavasta, logistiikasta ja laadukkaasta työn jäljestä kautta linjan. Teknisestikin talo tuntuu toimivan hyvin. Ennen talon luovutusta tehty tiiveysmittaus antoi tulokseksi 0,42l/h, joka on erinomainen. Energiaselvityksen mukaan talo on luokassa B. Leudon talven johdosta ja lyhyen asumisen perusteella on kaukolämmön ja sähköenergian todellista kulutusta vielä hankala verrata entiseen taloon. Kuitenkin joulu-tammikuun energiankulutus näytää olevan pienempää kuin vanhassa talossa, vaikka tässä talossa on lämmitettävää alaa enemmän. Tammikuussa koettu pitkään jatkunut yli -20 asteen pakkasjakso osoitti, että lämmintä riittää. Lattialämmitys on miellyttävä eikä vedon tunnetta esiinny edes ulkoseinien vierustoilla. Muistaakseni sinne vedettiinkin lämmitysputkisto tiuhempaan kuin keskilattialle. Lämmönvaihtimena hönkii Högforsin lämmönjakokeskus Oumanin säätimellä. Muuton jälkeen hieman laskin säätökäyrää, muutapa sille ei ole tarvinnut tehdä. Olohuoneessa, työhuoneessa ja makuuhuoneissa on omat huonetermostaatit, joilla pystyy huonelämpötilaa säätää 18-22° välillä portaattomasti. Olemme pyrkineet pitämään oleskelutiloissa lämpötilan 21-22 asteen välissä ja makuuhuoneissa alempana. Olkkarissakin riittää matalampi lämpötila, jos haluaa lämmittää takkaa. Ja mehän halutaan! 

Sisäilma on erinomainen, ilma riittää kahdenkin henkilön nukkua ovet suljettuna samassa huoneessa eikä hapenpuutteesta ole kärsitty isommankaan porukan kyläillessä. Tuloilmaventtiilit löytyvät makuuhuoneiden lisäksi olohuoneesta, ruokailutilasta, työhuoneesta, pukuhuoneesta ja saunasta. Poistoventtiilejä löytyy keittiöstä, aulasta, vessoista, kodinhoitohuoneesta, vaatehuoneista, työhuoneesta, pesuhuoneesta ja saunasta. Jt- talo käyttää muoviputkea ilmanvaihtokanavissa, mikä lienee ainakin tällaisessa allergia ja astmaperheessä parempi vaihtoehto. Ilmavaihtokojeena on Swegon Casa R5 Smart. Kojeen varsin helppokäyttöinen digitaalinen ohjausyksikkö löytyy kodihoitohuoneen ovenpielestä, mistä esim. suihkusta tullessa ilmastoinnin tehostuksen saa päälle yhdellä painalluksella. Tehostusaika päättyy automaattisesti määrätyn ajan kuluttua. Ohjausyksiköstä löytyy kaiken kaikkiaan 6 erilaista ilmanvaihdon asetusta (esim.takkatoiminto ja imurointitoiminto), eli ilmanvaihdon säätö tulee tällaisilta tumpeloiltakin helposti hoidettua. Säätimessä on jonkinlainen kesäviilennystoimintokin, mutta siihen pitää perehtyä sitten vasta, kun on sen aika.

Varsin positiivisissa tunnelmissa on siis asumisen vauhtiin päästy. Ainoana miinuksena toistaiseksi on ollut ilmastointikojeen huurtumisenestoautomatiikan toiminta kovilla pakkasilla. Ongelmana on takan veto huurteenestotoiminnan aikana, palaan aiheeseen kokonaan omassa tekstissä.

Muuton jälkeen

Liki kuukausi on kulunut edellisestä blogitekstistä. Iski totaalinen väsymys muuton jälkeen, kuten arvata saattaa. Vieläkään ei ole akut ladattuna kokonaan, mutta ehkäpä tässä pikkuhiljaa palaillaan elävien kirjoihin. 

Muuttopuuhissa

Perjantaina 6.11. pidettiin lopputarkastus ja vaikka silloin ei ollut vielä sähkötyöt ihan valmiina, saatiin muuttolupa. Rakennuksella olikin silloin väkeä kuin Vilkkilässä kissoja: rakennustarkastaja, me, valvova työnjohtaja, JT-talon edustaja, 2 sähkäriä ja Lumisaunan asentaja. Ulkopuolisten poistuttua aloitin rakennussiivouksen samana iltana, lauantai kului samoissa merkeissä. Ei ihan parasta puuhaa ollut astmaa sairastavalle, toisaalta tulipahan sekin työ opeteltua kantapään kautta. Järjetön määrä rakennuspölyä olikin, vaikka oltiin siivoiltu useampaan otteeseen rakennusaikana. Siivousta riitti vielä sunnuntain aamupäivälle, kunnes viimein iltapäivällä voitiin käynnistää ilmastointi ja tuoda kylmälaitteet paikoilleen. Pakastinkaapin kanssa sattui pienoinen yllätys: pakastin oli 5 senttiä korkeampi kuin jääkaappi eikä mahtunutkaan sille varattuun tilaan, kun Puustellilta olivat toimittaneet liian korkean kaapin kylmälaitteiden yläpuolelle. Hetken mietinnän (ja sadantuhannen mielessä lausutun kirosanan) jälkeen pojat poistivat yläkaapin ja kylmälaitteet kytkettiin hurisemaan. Seuraavalla viikolla otin yhteyttä Puustellille ja meille luvattiin toimittaa uusi kaappi tilalle pikana. Toimitus venähti viime viikolle saakka, joten kaipa se kaksi viikkoa on sitten heille pikatoimitus.

Kun talo oli saatu siivottua, päätettiin sunnuntaina alkaa jo muuttopuuhiin, jotta päästäisiin viettämään ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kieltämättä luonto ei antanut  periksi nukkua vuokra-asunnossa hiirten keskuudessa enää yhtäkään yötä, kun vaihtoehtona oli puhdas ja ilmastoitu, uusi koti. Sunnuntain vesisateessa siirrettiin vain välttämättömimmät tarvikkeet, reippaasti yli puolenyön jälkeen oli koko perheellä sängyt kasattuna ja voitiin istahtaa hetkeksi sohvalle rentoutumaan. Ensimmäinen yö nukuttiin hyvin uudessa kodissa, eikä sen koomin vuokra-asunnossa enää asuttukaan.

Vuokrasopimus oli voimassa marraskuun loppuun, joten asuntoa tyhjenneltiin seuraavina viikkoina ja samalla viimeisteltiin uutta kotia. Muutettaessa esim. vaatehuoneista ja eteisen ja meidän makkarin liukuovikomeroista puuttuivat kaikki hyllyt eikä yhdessäkään huoneessa ollut verhotankoja asennettuna. Myös saunan lauteet oli käsittelemättä, pyyhekoukut ja muu pikkusälä kiinnittämättä jne. Sähkömiehiltä oli jäänyt hitusen homma perjantaina kesken, esim. kiukaan kaukosäädin jäi kiinnittämättä seinään, kun huomasivat piuhat liian lyhyeksi vasta asennettaessa. Saunaan ei sitten ihan heti päästykään, mutta aivan yhtä suuri nautinto oli suihkutella sadesuihkun alla. Alla kuvat vuokratalon suihkunurkasta ja meidän uudesta kylppäristä:

Matto nurkasta rikki, mitälie kasvustoa siellä kasvaakaan...

 

Sattumalta yksi halogeeni oli asennettu ihan sadesuihkun yläpuolelle, josta se valaisee tosi kivasti suihkuavaa vettä. Minä kuvittelen itseni aina jonnekin sademetsään putouksen alle... nautinto se on pienikin nautinto!

Jäihän niiltä sähkäreiltä myös kaiuttimet asentamatta lauteiden alle, jättivät myös kaapelitv-paketin asentamatta, vaikka työ oli tilattuna ja asennuspaketti mukana. Ensimmäinen viikko katseltiinkin telkkaria Elisa viihteen kautta, onneksi meillä näkyy maikkarin paketti eli nähtiin ainakin pääkanavat. Tosin koko viikko kärrättiin tavaroita vuokrakämpältä kotiin ja laiteltiin niitä paikoilleen ja tehtiin loppuja pikkufiksauksia, eipä siinä suuremmin telkun ääreen ennätettykään.

Jokohan me saunottaisiin?

 

Kiukaaseen ennätin kiviä latomaan vasta tiistaina 10.11. aikomuksena päästä illalla saunomaan. Kiuas vetää sellaiset 80kg kiviä, niitä siinä latoessani (= kiukaaseen tiputellessani) ihmettelin kiukaan rungon väriä, kun se olikin teräksen  sijaan valkoinen. Siinä vaiheessa en sen enempää asialla päätäni vaivannut. Päivä venyi siinä määrin myöhäseen, että päätettiin jättää sauna lämmittämättä, kun lauteetkin olivat yhä käsittelemättä.

Keskiviikko-aamulle oli tilattu muuttomiehet siirtämään vuokra-asunnolta raskaimmat kalusteet (kuten pianon). Pääsin jatkamaan saunan parissa iltapäivällä puolison jatkaessa muuttopuuhia. Puoliso ennätti poistamaan lauteet tieltä, jotta minä pääsin sasuamaan runkoja. Vakaa aikomus oli päästä illalla saunaan, vihdoin ja viimein. Lauteiden alla oli oikeastaan kivaa konttailla ja pyöriskellä ja heilutella pensseliä. Lauteiden alla istuskellessani huomasin että se valkoinen pinta kiukaassa olikin suojamuovia, mikä oli jätetty kiuasta asennettaessa poistamatta. Onneksi ei edellisenä iltana jaksettukaan alkaa kiuasta lämmittämään, pian olisi saatu poltettua koko uusi mökki!

Kiukaan pinta on metalliverkkoa, joten muovin irti repiminen ei ollutkaan ihan käden käänteessä tehty. Sen lisäksi, että muovi irtosi pienenpieninä suikaleina, oli työskentelytila kohtalaisen ahdas. Siinä tuli roikuttua kaiteiden yli, könötettyä lauteiden alla milloin kontallaan, milloin mahallaan, kyljellään ja selällään pää jokaiseen mahdolliseen suuntaan taivutettuna. Parin tunnin uurastuksen jälkeen sain kuin sainkin muovit poistettua - ja rystyset verinaarmuille.  Kun kiuas oli viimein valmiina, oli jäljellä vilä lauteiden käsittely parafiinilla. Kello oli illalla puoli kymmenen, kun työ oli tehty. Pikainen vilkaisu sasupurkin kylkeen kertoi, että saunominen saatiin jälleen unohtaa, joten taas mentiin suihkun kautta nukkumaan.

Saunan ensikaste tapahtui viimein torstaina, jolloin saunottiinkin sitten pidemmän kaavan mukaan. Ja seuravana päivänä uudelleen, ja taas seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä. Sähkön kulutusraportissa näkyy huimat piikit noiden päivien kohdalla. Saunasta ennätettiin riemuita kokonaiset 4 päivää, sitten maanantaina 16.11. saapui sähköasentaja hoitamaan keskeneräiset työt kuntoon. Saatiin viimein kaikki telkkukanavat näkyville, kaiuttimet saunaan ja kiukaan säädin kiinni pukutilan seinään. Vaan...kiuaspa ei sitten enää toiminutkaan. Mahdollisesti johdon vaihto aiheutti virtapiikin joko kiukaan tai säätimen piirikorttiin, joka pimeni. Harvialta on kuulemma tilattu pikana uudet piirikortit, kiuas on ollut pimeänä nyt jo yli 2 viikkoa ja niitä pirun piirikortteja odotellaan yhä. Heh! Onneksi suihku toimii!

Ensimmäinen "vesivahinkokin" on jo koettu, kun lämmönvaihtimesta alkoi parin päivän asumisen jälkeen tippua vettä teknisen tilan lattialle. Syynä oli käyttövesipuolen vuotava painemittari, joka käytiin vaihtamassa samana päivänä.Onneksi ainakin jotkin hommat tapahtuvat saman tien! Eihän siinä oikeasti mitään vahinkoa ennättänyt sattua, kun vettä oli lattialla vain pikkuinen lammikko ja lattian pinta on käsitelty vedenpitäväksi.

Vuokrakämppä saatiin tyhjäksi ja lopulta myös siivotuksi toissa sunnuntaina ja avaimet luovutettiin pois viime viikonloppuna. Nyt ollaan nukuttu tässä talossa 24 yötä. Muuton jälkeen meiltä on kyselty, mikä tässä talossa on ollut parasta tai ihaninta. Vastaus on helppo: puhdas ilma ja helppo hengittää. Se tuntuu niin uskomattoman hyvälle kaikkien näiden vuosien jälkeen. Siitä olen äärimmäisen  onnellinen ihan joka ikinen päivä!

Ensilumen aikaan