Sisustaja aloitti työt tänään; maailman piiiiiisiiiiinnnnnnn kuukausi on takana ja olen yhä elossa, HIPHURRAA!!! Ainakin puolet seinäpinnoista oli jo nauhoitettu (onkohan oikea termi?) ja tasoitettu. Ja, lattioilla oli kasoittain laattoja, parkettia, laminaattia. Olinkin jo autuaasti unohtanut, milllaiset materaalit valittiinkaan. Nytpä voin käydä iltaisin niitä hypistelemässä ja haaveilemassa. Sisustajan kanssa käytiin läpi suunnitelmaa, mitä minnekin laitetaan ja vähän myös työjärjestystä. Koska ihan kaikkea emme ole osanneet etukäteen ajatella, oli sisustajalla esittää myös hyviä ideoita. Taas yksi rautainen ammattilainen mukana toteuttamassa meidän unelmaamme! Olen viime päivinä käynnyt pitkästä aikaa tunnepuolella niin syvissä syövereissä, että mukava oli lähteä rakennukselta se lämmin läikähdys rinnassa. Edelleenkään en osaa tuon tarkemmin kuvailla sitä mielialaa ja tunnetta, minkä rakennuksella käydessä kokee. En löydä sille vieläkään nimeä. Se tällä erää raksakuulumisista.
Yksi vuorokausi elämästäni
Päädyin eilen (maanantaina) kellottamaan päiväni löytääkseni aikavarkaani, kun vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän. Kirjaanpa muistiinpanoni eiliseltä tähän ylös, itselleni lähinnä "muistoksi".
Klo 02.38 Herään ja katson kelloa, nappaan melatoniinia ja simahdan pian uudelleen. Havahdun yöllä melatoniinista huolimatta muutaman muunkin kerran hereille, mutten vaivaudu kelloa tarkistamaan. Tästä on tullut jo viikkoja kestänyt riesa, jolle pitäisi jotain tehdä.
Klo 05.43 herään taas, enkä saa enää yrityksistäni huolimatta unta. Tympii.
Klo 06.30 nousen ylös, teen aamutoimet ja laitan kahvinkeittimen porisemaan.
Klo 07.30 on aamupala syöty ja paikallislehti luettu. Tyhjentelen astianpesukonetta ja järjestelen huoneistoa. Illalla palattiin Leviltä ja osa tavaroista jäi vielä purkamatta; laittelen tavarat paikoilleen. Auon sälekaihtimet matkallani olohuoneen kautta työhuoneeseen. Silmäilen vielä huoneiston läpi, että paikat ovat järjestykssä ennen asiakkaiden tuloa. Vaihdan työvaatteisiini.
Klo 08.30 avaan koneet, kirjaudun tietokoneelle. Tarkistan päivän ohjelman ajanvarauskirjasta, kaivan aamupäivän asiakkaiden paperit arkistosta valmiiksi. Alan suunnitella päivän ensimmäisen asiakkaan terapiaa.
Klo 08.55 soi ovikello, käyn avaamassa oven ja vastaanotan aamun ensimmäisen asiakkaani.
Klo 10.10 saattelen asiakkaani ovelle, jutellaan hetki vielä niitä näitä. Sen jälkeen palaan työhuoneeseen, järjestelen paikat, kirjaan terapian sisällön hoitokorttiin ja teen tilastomerkinnät. Sitten käyn läpi seuraavan asiakkaani tiedot ja valmistaudun hänen terapiaansa.
Klo 10.29 soi ovikello, käyn avaamassa oven ja aloittelemme asiakkaan terapian. Päätäni alkaa särkeä yhdentoista maissa, ääni säröilee puhuessa vaikkei kurkkukipua nyt tunnukaan.
Klo 11.30 saattelen asiakkaani ovelle, jutellaan hänen kanssaan oven suussa vielä kymmenen minuuttia. Hänen lähdettyään nakkaan ruuan mikroon, käyn siinä välissä vessassa ja menen syömään. Työhuoneen jätän siivoamatta ja paperityöt tekemättä, jotta ennätän koiran kanssa lenkille.
Klo 12.03 vaihdan työvaatteet ulkovaatteisiin
Klo 12.05 puen koiralle valjaat, avaan oven ja painelemme lenkille. Vaikka aurinko paistaa, en juurikaan huomioi mitään ulkona. Ajatus harhailee, mieli on matalalla. Puistossa havahdun myrskyn jäljiltä pudonneisiin oksiin, poimin talteen muutamia lehtikuusen oksasia. Niistä voisi myöhemmin talvella vaikka tehdä jotain. Vartin kävelyn ja ulkoilman seurauksena päänsärky on poissa, mutta sen sijaan vasen kantapää ilmoittelee taas itsestään. Pahuksen akillesjänne ja plantaarifaskiitti!
Klo 12.30 saavumme kotiin. Vaihdan takaisin työvaatteisiini. Koira saa puhdasta juomavettä, minä hörppään myös lasillisen. Käyn vielä vessassa, jos vaikka myöhemmin en ehdikään.
Klo 12.37 istuudun taas työpöydän ääreen, avaan tulostimen ja läppärin. Kirjaan edellisen asiakkaan terapian toteutuksen hoitokorttiin, tilastoin ja vien paperit arkistoon. Sitten alan perehtyä seuraavan asiakkaan papereihin.
Klo 12.45 avaan PhysioTools- ohjelman ja alan työstää seuraavan asiakkaan kotiharjoitteita valmiiksi.
Klo 12.50 ovikello soi, asiakas saapuu hieman etuajassa. Aloitellaan terapiaa. Päänsärky palaa takaisin puoli kahden maissa.
Klo 14.00 saattelen asiakkaan ovelle ja minuutin päästä jo olen takaisin työhuoneessa. Siivoan jälkeni, puhdistan laitteet ja teen asiakkaan terapiaan liittyvät paperityöt.
Klo 14.12 Aloitan tekemään laskua edellisestä asiakkaastani vakuutusyhtiölle laskutusohjelmalla. Teen myös hoitopalautteen.
Klo 14.20 päätä särkee kovemmin, myös kurkkukipu alkaa taas tuntua. Väsyttää kovasti, on vaikea keskittyä kirjallisiin töihin.
Klo 14.42 lasku ja hoitopalaute on tehtynä ja kuoressa. Reskontra on päivitetty ja laskukopiot otettu ja mapitettu. Laitan asiakkaan paperit takaisin arkistoon ja otan seuraavat esille.
Klo 14.43 tarkistan sähköpostini ensimmäistä kertaa koko päivänä. Olen saanut päivän aikana pari puhelua, joihin en pystynyt vastata. Tarkistan ne, numerot ovat tuntemattomia ja kun soittajat eivät ole jättäneet viestiä, en soita takaisin.
Klo 14.47 iskee yllättäen astmayskä ja lievä hengenahdistus. Käyn ottamassa avaavaa lääkettä. Tutustun seuraavan asiakkaan papereihin, suunnittelen terapian sisältöä ja teen valmisteluja.
Klo 14.55 kun jäi pieni hetki vielä aikaa, käyn kuorimassa perunat valmiiksi päivällistä varten.
Klo 15.00 ovikello soi ja asiakas saapui.
Klo 16.10 asiakas lähtee pienen hetken jutusteltuaan. Hänen lähdettyään laitan perunat kiehumaan.
Klo 16.15 puoliso kotiutuu töistään, vaihdetaan ovensuussa pari sanaa.
Klo 16.17 palaan työhuoneeseen ja alan siivota jälkiä. Teen viimeiseen asiakkaaseen liittyvät paperityöt. Päänsärky on jo häiritsevän voimakasta.
Klo 16.30 mennessä olen lähettänyt maksutapahtumat päätelaitteesta eteenpäin, kopioinut tositteet ja täyttänyt kassakirjan päivän osalta.
Klo 16.32 tarkistan sähköpostit uudelleen ja luen juniorin koululta tulleet viestit Wilmasta.
Klo 16.36 suljen koneet. Olen taas saanut pari puhelua, joihin en pystynyt vastata. Taaskin soitettiin tuntemattomista numeroista jättämättä viestejä vastaajaan. En soita takaisin.
Klo 16.37 vaihtuu kotivaatteet ylle ja painelen keittiöön ruuanlaittoon. Kuorin ja pilkon sipulin, ruskistan sen jauhelihan kanssa, teen kastikkeen. Seisoskelen siinä hellan äärellä kastikkeen teossa ja pöytää kattaen, kunnes
klo 17.16 ruoka on valmis ja istuudutaan syömään.
Klo 17.37 olemme syöneet, pöytä on siivottu. Koska kuukausi vaihtunut, pitäisi minun valmistella kirjapitäjälle edelliskuukauden kirjanpitoaineisto. Se tietää kumminkin pari tuntia töitä eikä se pääkipuisena kiinnosta, päätän hieman huonolla omatunnolla jättää ne taas tuonnemmaksi ja lähdetään puolison kanssa raksalle. Koska säät ovat jäähtymässä, pesen raksalla ikkunoiden uloimpia ruutuja, pyyhin myös ikkunapeltejä ja ovien ulkopintoja. Ikkunanpesurista loppuu virta kesken kaiken, pitää jatkaa työtä jonain toisena iltana.
Klo 19.30 alkaa olla pimeää ja lähdetään raksalta suoraan ruokakauppaan.
Klo 20.15 olemme taas kotona. Etsin pesurin laturia sitä löytämättä, jolloin menee hermot totaalisesti. Ahdistaa. Että minä vihaan tätä taloa ja tässä asumista! Kauan jatkunut univaje ja stressi saa padot murtumaan. Istun pitkään pimeässä kyynelten valuessa pitkin poskia. Tunnistan olotilani kyllä, olen elänyt sen kanssa jo niin kauan, että se on tuttu. Oma peikkoni, burnout, roikkuu aina lahkeensuussani kiinni valmiina iskemään torahampaansa nilkkaani. Raahaan peikkoani kai ainiaan perässäni. Tunnepuolella mennään taas liukumäkeä alas, alas ja olen voimaton pysäyttämään vauhtia. Ajatus harhailee, on vaikea keskittyä. Hengitän, yritän keskittää ajatukseni ympäriltä kuuluviin ääniin. Työhuoneen kello tikittää, keittiöstä kuuluu astioiden kolinaa, ulkoa ohikiitävän ambulanssin sireenit. Kuuntelen omaa hengitystäni, yritän pitää ajatukset kasassa. Pää on jo niin turta, että on vaikeaa edes ajatella. Vähitellen rauhoitun, kyyneleet kuivahtavat poskilleni. Päänsärky jatkuu yhä, moinen itkukohtaus ei sitä ainakaan helpottanut.
Klo 21.10 istutaan olkkarissa ja jutellaan puolison kanssa. Stressistä, burnoutista. En minä ruumiillisesta työnteosta väsy ja jos väsynkin, niin terveellisellä tavalla; sellaisella joka antaa hyvät yöunet. Ajatustyö se minua uuvuttaa, kaikki se suunnittelu ja miettiminen, että asiat hoituvat ajallaan. Siitä ei pääparka anna lepoa, alitajunta työskentelee levossakin ja herättelee minua. Ei ole nappulaa, mistä aivot kytkisi pois päältä. Arjen sujuminen tässä talossa myös vaatii jatkuvaa suunnittelua ja ajattelua; milloin voi pestä pyykit, milloin voi käytää kuivausrumpua, voiko käydä suihkussa, voiko imuroida? Kuivausrummun käydessä jos imuroi, palaa sulake. Pyykkikonetta ei voi käyttää kuivausrummun kanssa yhtä aikaa, kun palaa sulake. Pyykkikoneen ollessa päällä ei voi imuroida, kun palaa sulake. Poika ei voi pelata pleikkaa kuivausrummun käydessä, kun palaa sulake. Pieniä haittoja arkea pyörittäessä? Firman asioiden hoitaminen vaatii myös melkoisen paljon miettimistä ja suunnittelua. Kaikki se ajatustyö ja ihmisellä vain yhdet aivot käytössä! Tässä vaivassa ei ylimääräisistä käsipareista ole apua, kun se suunnitteleminen tapahtuu silti vain minun päässäni. Ylimääräiset käsiparit usein vain lisäävät sitä ajatustyötä ja siten lisäävät myös stressiä. Stressi helpottuu ajallaan, kun raksa valmistuu. Viikonloppuna Levillä hieman olo helpotti, vaikka yöt olivat yhtä
huonot. Ympäristönvaihdos varmaan auttoi. Poreammeessa silti huomasin,
etten saa ajatuksiani kuriin, vaikka tieten tahtoen yritin luoda
rentouttavan ilmapiirin. Edes rentoutusharjoitteet eivät onnistuneet. Tämä polku on minulle tuttu, täällä olen käynyt aiemminkin. Nyt minulla kuitenkin on kartta, jota seurata. En ole huolissani. Katsotaan telkkarista jotain helppoa ohjelmaa, jossa ei tarvita aivoja. Mieli tyyntyy vähitellen. Puoliso ymmärtää ja sekin helpottaa.
Klo 22.40 menen nukkumaan ja nukun yhdellä heräämisellä aamuun asti. Aamulla olen jälleen tasapainossa. Potkin peikkoani päähän aina kun se uskaltaakin nostaa päätään, enkä anna sille periksi!
