Takassa veto-ongelmia kovemmilla pakkasilla

Jopas hujahti taas aikaa edellisestä tekstistä. Ensimmäinen kevät ja kesä takana ja nyt on syksy jo pitkällä. Talossa asumisen 1v "synttäripäivä" lähenee :-) . Kertoilen kesäasumisen kokemuksista myöhemmin, nyt on asiaa takasta.

Matalaenergiatalossa, jossa lattialämmitys toimii kaukolämmöllä, lienee takka lähinnä tunnelmanluoja ja lisälämmönlähde. Entisessä talossa oli sekä takka että leivinuuni, joten tähän uuteenkin toki takka haluttiin. Leivinuuni jäi meillä niin vähälle käytölle, että sitä ei meidän kannattanut enää laittaa. Muuton jälkeen takkaa alettiinkin lämmitellä useamman kerran viikossa. Toiminnassa ei ilmastoinnin kanssa ollut moittimista, kunhan sytyttäessä muisti käyttää ilmastoinnin takkatoimintoa. Punaisessa tuvassa viihdyttiin tulen loimussa, kunnes saapuivat talven ensimmäiset paukkupakkaset.

Mahdoton yhtälö?

Kantapään kautta opittiin, että tiivis talo + takkatuli + ilmanvaihtokojeen huurtumisenestoautomatiikka= savut sisälle. Näin ainakin meillä. Takkaan tulee korvausilma arinan alle omalla putkellaan alakautta, putken toinen pää on sokkelissa terassin alla. Muurari jätti jostain syystä takan muurausvaiheessa korvausilman sulkupellin laittamatta, ja joutui jälkikäteen tekemään tuhkaluukun kautta avattavan pellin. Koska putken toinen pää jäi terassin alle, ei sinne ole asennettu sulkupeltiä. Lämpömittarin lukemien laskiessa -13 / -14 paremmalle puolelle, käynnistyy ilmanvaihtokojeen huurteenestoautomatiikka.

Huurteeneston toimintaan päästiin tutustumaan tammikuun pakkasjaksolla. Takassa ei oltu poltettu muutamaan päivään tulta ja pakkasen laskettua -25 asteen tuntumaan, päätti puoliso sytyttää tulet. Tuli syttyikin normaalisti ja roihusi iloisesti takassa, kunnes...PUHHH - tukahtui yllättäen puskien kaikki savut sisään. Ryntäsin painamaan takkatoiminnon takaisin päälle ja tuli elpyi. Kunnes taas vartin päästä savut sisälle. Takka ei vetänyt lainkaan ilman takkatoimintoa. Kokeilin kaikkia muitakin asetuksia, yhtä huonolla tuloksella. Joten loppuilta vartioitiin takkaa ja painettiin takkatoimintoa vartin välein päälle, kunnes hiillos oli kokonaan sammunut. Emme tietenkään löytäneet ohjekirjaa, jotta  olisimme saaneet pidennettyä takkatoiminnon aikaa. Takan veto-ongelmien syyksi epäiltiin heti huurteenestotoimintoa. Siinä säätimen parissa pyöriessäni löysin diagnostiikka-osion, josta näkyi senhetkiset puhaltimien nopeudet. Pakkasjakson aikana seurailin puhallinnopeuksia eri pakkaslukemissa.

Normaalitilanteessa ilmanvaihdon puhallinnopeudet on säädetty niin, että  tulopuhallus on 63% ja poisto 70%. Huurteenestotoiminnossa tulo pienenee 27% saakka poistopuhaltimen jäädessä asetettuun 70%. Tällöin alipaine kasvaa niin suureksi, että ikkunoista alkaa vetää, ulko-ovia ei tahdo saada avattua ja takan tuhkaluukusta alkaa virrata korvausilmaventtiilin kautta jääkylmää ilmaa sisään. Tuhkaluukku ja korvausilman sulkupelti eivät nimittäin mitään ilmatiiviitä ole.  Huurteeneston ollessa päällä, jos takassa sattuu olemaan tuli,  se sammuu ja savut puskevat luukusta sisälle. Huurtumisen esto ei ole koko aikaa toiminnassa, vaan vuorottelee normaalien puhallinnopeuksien kanssa tietyin jaksoin. -15 asteen tuntumassa huurteenesto on päällä n. 15s ajan ja normaalitoiminta 2-3min ajan, kun -25 asteessa normaalit puhallinnopeudet ovat toiminnassa vain muutaman sekunnin ja huurteenesto n. 3 minuuttia. Näitä asetuksia ei pääse itse muuttamaan mitenkään. Päättelimme että ilmastoinnin ollessa päällä, takassa ei voi yli -13/-14 pakkasilla turvallisesti pitää tulta muuten, kuin käyttämällä takkatoimintoa kunnes hiilloskin on sammunut.

Takkatoiminnon ajaksi rakennus muuttuu ylipaineiseksi, tulopuhaltimen nopeus on tuolloin 63% ja poiston 45%. Takkatoiminnon kesto on meillä säädettynä 15 minuuttiin, maksimissaan keston voi asettaa 60min, minkä jälkeen puhaltimet palautuvat automaattisesti normaaliasetuksiin. Käytännössä takkatoiminnon pitäminen päällä, kunnes hiillos on sammunut, tarkoittaa sitä, että joku vahtii takkaa ja kelloa koko ajan, ettei satu häkämyrkytystä kenellekään. Mikä ei ole varteenotettava vaihtoehto muistaen, että yksi hometalo vasta vuosi sitten purettu. Jotenkin ei tee mieli tehdä ylipaineistuksella uutta homeloukkoa. Käytännössä yli -13 pakkasilla vaihtoehtoina on olla käyttämättä takkaa lainkaan, tai pitää takkatoimintoa jatkuvasti päällä tai sulkea ilmastointi polton ajaksi. Pienimpänä pahana päädyimme ilmastoinnin hetkelliseen sulkemiseen, vaikkei sekään hyvä ratkaisu ole.

Jt-talolta käytiin keväällä asentamassa korvausilmaventtiili olohuoneen seinään, jolla on tarkoitus tasata painetta huurteenestotoiminnon ollessa päällä. Sen toimivuus selviää tulevan talven aikana. Meille tarjottiin mahdollisuutta myös tukkia takkaan tulevan korvausilmaputken pää ulkoa, mutta se jätettiin toisetaiseksi tekemättä. Olisi haluttu sinne jonkinlainen sulkuventtiili, mutta sellaista ei ilmeisesti ole saatavilla (?). Jotain sille kuitenkin tarvii tehdä, nyt syksyn tultua etenkin matalapaineella tulee savunhajua takasta sisään, vaikkei rakennus ollut sen enempää alipaineinen. Ei vain ole kukaan osannut esittää kunnollista ratkaisua asialle. Jotenkin tuntuu idioottimaiselta päästää seinän korvausilmaventtiilistä kylmää ulkoilmaa sisätilaan, jotta voi lämmittää takkaa.  Siinäpä sitä on viisaammille pähkinää purtavaksi. Jospa jollakin olisi ehdottaa meille jokin parempi ratkaisu? Minä tietenkin toivon taas lauhaa talvea, sillä vaikkei takassa tulta pidettäisikään, huurteeneston toimiessa alkaa korvauilmaa virrata takan kautta sisään...

Päivitys 14.11.18: tuo ongelma huurteeneston kanssa ratkaistiin niin, että JT- talolta kävivät omiin nimiinsä asentamassa meille viime talveksi kanavalämmittimen iv- kojeen viereen. Lämmitin toimii termostaatilla, taidettiin viime talvena pitää sitä -15 paikkeilla, niin huurteenesto taisi olla pääsääntöisesti poissa koko talven eikä sitä mieletöntä alipainetta ollut lainkaan. Korvausilmaventtiili ei sekään ihan hyödytön ollut, syksyllä kun alkaa takkaa ensimmäisiä kertoja lämmitellä, veto paranee kun avaa venttiilin.

Ensimmäinen kesä

Pohjoispäädyssä nurmi vihertää alkukesällä

17 metriä terassia

Niin valmiiksi saatiin talo ennen muuttoa, että ensimmäiselle keväälle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin nurmen istutus päätyihin ja etupihan nurmen paikkaus. Edellistalvi runsaine vesisateineen ei ihan paras mahdollinen uudelle nurmelle ollut. Myös syksyllä istutetuista perennoista ehkä vain noin puolet jäi henkiin ja nekin kitukasvuisesti. Perennapenkki näyttikin koko kesän lähinnä säälittävältä. Täytyy myöhemmin katsoa, miltä kukat näyttää ja istutella uusia sitten tarvittaessa. Ihme kyllä rakennusaikana kolmeen kertaan siirretty omppupuu säilyi hengissä ja teki jopa muutaman ompun syksyllä. 

Grillauspaikka/kesäkeittiö jäi odottelemaan tulevia kesiä, samoin terassin eteläosan lasitus ja leikkimökin maalaus. Autotallin ja varaston ovet sekä puuliiteri saatiin kuitenkin maalattua uuden talon värityksen mukaisesti. Sen suurempia töitä ei jaksettu edes miettiä, riittävästi puuhaa aiheutui keväällä tyttären yo-juhlista ja heinäkuussa pojan rippijuhlista. Kestopuuterassin ja sokkelin pintakäsittelyt jää nekin odottelemaan tulevia kesiä.

 

Tuntumia kolmen asutun talvikuukauden perusteella

Suunniteltua pidemmäksi vierähti väli edellisestä blogikirjoituksesta, ollaan tehty juuri sitä mistä loppusyksyllä haaveilinkin: eletty normaalia arkea ja annettu akkujen latautua. Ennen joulua ajaessani ok- työmaiden ohi hykertelin itsekseni ajatellessani niitä poloisia rakentajia, joilla on koko urakka vasta alkutekijöissään. Viime viikolla jo katselin kaihoten samoja työmaita: miten mukavaa se kaikki ahertaminen olikaan! Ilmeisesti sitten akut on ladattu. Vaikka joulu menikin jo aikoja sitten, oheinen kuva vielä aiheeseen liittyen.

JT-talon laatua 

Talo on osoittautunut tiloiltaan hvyin toimivaksi, avaruutta ja valoa riittää. Koska suunnittelin talon pohjapiirroksen itse, talon valmistumisen aikana hieman jännitti,  tuliko senttejä puristettua pois viimeisestä versiosta liikaa. Myös ikkunoiden kokoa ja sijoittelua mietin etukäteen, tuleeko talo talvikuukausina olemaan liian pimeä. Kun aurinkoa ei meidän pihallamme näe marraskuun lopulta tammikuun lopulle, niin onhan sisätiloissa päivälläkin hämärää. Pohjaratkaisu on kuitenkin omiin tarpeisiimme huomattavasti toimivampi kuin entinen talo ja näköjään myös valoisampi.

Olin talon rakennusvaiheessa jo varsin vaikuttunut JT-talon toimintatavasta, logistiikasta ja laadukkaasta työn jäljestä kautta linjan. Teknisestikin talo tuntuu toimivan hyvin. Ennen talon luovutusta tehty tiiveysmittaus antoi tulokseksi 0,42l/h, joka on erinomainen. Energiaselvityksen mukaan talo on luokassa B. Leudon talven johdosta ja lyhyen asumisen perusteella on kaukolämmön ja sähköenergian todellista kulutusta vielä hankala verrata entiseen taloon. Kuitenkin joulu-tammikuun energiankulutus näytää olevan pienempää kuin vanhassa talossa, vaikka tässä talossa on lämmitettävää alaa enemmän. Tammikuussa koettu pitkään jatkunut yli -20 asteen pakkasjakso osoitti, että lämmintä riittää. Lattialämmitys on miellyttävä eikä vedon tunnetta esiinny edes ulkoseinien vierustoilla. Muistaakseni sinne vedettiinkin lämmitysputkisto tiuhempaan kuin keskilattialle. Lämmönvaihtimena hönkii Högforsin lämmönjakokeskus Oumanin säätimellä. Muuton jälkeen hieman laskin säätökäyrää, muutapa sille ei ole tarvinnut tehdä. Olohuoneessa, työhuoneessa ja makuuhuoneissa on omat huonetermostaatit, joilla pystyy huonelämpötilaa säätää 18-22° välillä portaattomasti. Olemme pyrkineet pitämään oleskelutiloissa lämpötilan 21-22 asteen välissä ja makuuhuoneissa alempana. Olkkarissakin riittää matalampi lämpötila, jos haluaa lämmittää takkaa. Ja mehän halutaan! 

Sisäilma on erinomainen, ilma riittää kahdenkin henkilön nukkua ovet suljettuna samassa huoneessa eikä hapenpuutteesta ole kärsitty isommankaan porukan kyläillessä. Tuloilmaventtiilit löytyvät makuuhuoneiden lisäksi olohuoneesta, ruokailutilasta, työhuoneesta, pukuhuoneesta ja saunasta. Poistoventtiilejä löytyy keittiöstä, aulasta, vessoista, kodinhoitohuoneesta, vaatehuoneista, työhuoneesta, pesuhuoneesta ja saunasta. Jt- talo käyttää muoviputkea ilmanvaihtokanavissa, mikä lienee ainakin tällaisessa allergia ja astmaperheessä parempi vaihtoehto. Ilmavaihtokojeena on Swegon Casa R5 Smart. Kojeen varsin helppokäyttöinen digitaalinen ohjausyksikkö löytyy kodihoitohuoneen ovenpielestä, mistä esim. suihkusta tullessa ilmastoinnin tehostuksen saa päälle yhdellä painalluksella. Tehostusaika päättyy automaattisesti määrätyn ajan kuluttua. Ohjausyksiköstä löytyy kaiken kaikkiaan 6 erilaista ilmanvaihdon asetusta (esim.takkatoiminto ja imurointitoiminto), eli ilmanvaihdon säätö tulee tällaisilta tumpeloiltakin helposti hoidettua. Säätimessä on jonkinlainen kesäviilennystoimintokin, mutta siihen pitää perehtyä sitten vasta, kun on sen aika.

Varsin positiivisissa tunnelmissa on siis asumisen vauhtiin päästy. Ainoana miinuksena toistaiseksi on ollut ilmastointikojeen huurtumisenestoautomatiikan toiminta kovilla pakkasilla. Ongelmana on takan veto huurteenestotoiminnan aikana, palaan aiheeseen kokonaan omassa tekstissä.