Kolme vuotta takana ja homeoireilu poissa!

Vaikka tämä blogi ollut viimeiset vuodet lähes kuollut, ajattelin käydä muutamia ajatuksia taas jakamassa, kun tänne aina silloin tällöin näkyy yhä joku eksyvän. Muutama aiemmin tämä vuonna kirjoittamani teksti on odotellut täällä viilausta ja julkaisua, julkaisen niitä tässä lähipäivinä, kunhan saan viilaukset tehtyä. Joten julkaisujärjestys on nyt nurinkurinen, kun tämä viimeisin teksti lävähtää ilmoille ensimmäisenä :-)

Todellakin, asuminen ja työskentely terveessä sisäilmassa poisti kaikki homeoireet ajan myötä. Ei enää jatkuvaa flunssakierrettä, ei jatkuvaa lämpöilyä. Parhaillaan poden flunssaa, edellinen oli reilu vuosi sitten. Aiemmin sairastin vähintään 4 flunssaa vuodessa. Ex-työpaikan 20v homealtistus ja sittemmin myös kotimme "sairastuttua samaan tautiin" aiheuttivat minulle astman puhkeamisen ja siitä sain pysyvän kaverin. Mutta muulta osin; hyvästi tukkoinen nenä, hyvästi päänsärky ja alituiseen punainen naama. Enää ei tarvitse juosta karkuun kaupassa homeelta tuoksahtavia kanssaihmisiä. Voin asioida myös paikallisen Prisman pesuaineosastolla hajuihin tukehtumatta, kun 3v sitten sinne ei ollut vielä mitään asiaa. Sain jättää hyvästit myös selittämättömille nivelkivuille sekä turpoileville ja kipuileville imusolmukkeille. Ja sille uuvuttavalle, jatkuvalle aivosumulle.

Kuluneen vuoden aikana ei ole myöskään tarvinnut omaa työtilaa tuulettaa yhdenkään asiakkaan jälkeen, kuten vielä aiemmin aina joskus täytyi. Astma vaivaa flunssassa (kuten nyt), syksyllä kun ilmassa on homeitiöitä ja keväisin katu- ja siitepölyn ollessa runsaimmillaan. Pahenemisvaiheessa toki myös käryt ja hajut ärsyttävät, kun putket ovat tulehtuneet. Mutta muun ajan pärjään jo paremmin.

Tiedän, millainen stressi sisäilmaoireilusta syntyy ja miten yksinäiseksi ja avuttomaksi sitä itsensä saattaa tuntea. Koska oireiden kirjo on laaja ja koska valitettavasti edelleen osa pitää koko oireilua kuviteltuna (valitettavasti myös lääkärikunnasta), homealtistus herättää myös pelkoa. Suosituimmista bloggauksistani päätellen täällä vierailee eniten kohtalontovereita. Tämänkertaisen kynäelmän tarkoituksena oli kertoa teille täällä vieraileville kohtalontovereille, joilla asia on yhä akuutti, että elimistö kyllä ajan kanssa rauhoittuu, kunhan jatkuva altistuminen sisäilmahaitoille loppuu. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut myös muilta, vastaavassa ja meitä vakavammassakin tilanteessa olleilta. Voisin jopa luvata, että vaikka elämäntilanne tuntuisi nyt miten ahdistavalta, niin silti tunnelin päässä pilkottaa valoa. Vaatii vaan hurjasti rohkeutta tehdä omat ratkaisunsa, mitä ne sitten itse kunkin kohdalla ovatkaan.

Me emme hävittäneet ihan koko irtaimistoa, kalusteista vain ruokailuryhmä, tv-taso ja nuorison sängyt uusittiin. Ja kaikki valaisimet ja matot. Osa kalusteista oli uusittu niin vähän aikaa aiemmin, että niihin ei ollut hajuja ennättänyt tarttua. Omat patjat uusittiin sitten n. puolen vuoden kuluttua. Viime kesänä hävitin viimeisen hajunlähteen; työhuoneessa sijainneen lipaston. Vaatteista luovuin vähitellen; sellaiset mihin haju jäi, päätyivät kaatopaikalle. Näitä oli lähinnä kengät, villakangastakit ja kaikki entiset juhlavaatteet. Lasten säilytetyt, vanhat lelut on myös vähitellen hävitetty. Valokuva-albumit ja muu paperimateriaali, mikä edelleen haisee, säilytetään kannellisissa muovilaatikoissa. Samoin en raskinut hävittää mummujen virkkaamia sängynpeitteitä tai muitakaan käsitöitä, vaikken niitä koskaan voi esillä pitääkään. Astioista sain hajut hävitettyä pääosin; osaan tepsi kiehuvalla vedellä "desinfiointi", osaan kloriittipesu ja osaan ei auttanut kumpikaan. Valurautapannut päätyivät metallinkeräykseen, myös kaikki kannelliset lasipurkit hävitin, kun kansista (kumitiivisteistä) ei hajuja saanut pois niin millään. Kaikki tavara seisoi ensin terassilla tuulettumassa, puhtaissa sisätiloissa aika nopeasti niistä pääsi selville, mitä hävitetään ja mitä ei tarvitse. Niistä säilytetyistä tavaroista ei tähän uuteen taloon mitään hometta "tartu", kriteerinä on pidetty sitä, aiheutuuko niistä oireita. Alkuvaiheessa sain esim. valokuvia selatessa joka kerta päänsäryn, nyt elimistön rauhoituttua en enää mitään. En toki nokkaani niihin kiinni työnnäkään. Näyttäisi siis siltä, että sellainen materiaali, mitä en 3 vuotta sitten kestänyt käsitellä, ei enää oireita aiheuta. Hyvä näin, ihan kaikesta ei tarvinnut luopua.

Homealtistuneen kohdalla asuinrakennuksen korjausrakentaminen vs uudisrakentaminen

En tiedä, meneekö asia nyt vähän off the topic, mutta ajattelin silti jakaa muutamia ajatuksia, mitä olen pohdiskellut asumisterveyteen liittyen. Mietiskelin, että mitä olisivat 3 tärkeintä oppia, mitä minä olen kantapään kautta saanut. Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä:

1. Kun rakennetaan uutta taloa, niin pohjatöissä ei kannata säästää. Suodatinkankaat maa-ainekset erottelemaan, riittävän paksu kerros karkeaa mursketta sokkelin alle ja huolella tehty salaojitus. Pintamaahan kunnollinen kallistus sokkelista poispäin eikä mitään istutuksia 2-3m päähän sokkelista, vaikka miten tekisi mieli! Jos myöhempiä harmeja haluaa välttää, niin ne puut istutetaan todellakin vähintään 5 metrin päähän sokkelista. Jos hankit vanhaa taloa, koita selvittää, millainen on maaperä ja miten maatyöt on tehty, onko salaojitusta ollenkaan ja toimiiko se. Tällä paikkakunnalla lähes joka puolella on tarjolla lähinnä savimaata. Ja yhä vain moni näkyy jättävän sen murskeen sieltä alta pois kuten myös suodatinkankaat. Näissä 1970-80 luvun taloissa ollaan nähty, miten se ratkaisu toimii. Hienossa hiekassa kapillaarinen vedennousu oli erään tutkimuksen mukaan yli 70cm. Yhdellä sun toisella näyttää nykyään kosteus nousevan seinää pitkin ylöspäin (alunaa tiilissä) ja mittauksissa sokkeli on kostea Seinänvieriä kaivetaan auki ja asennellaan jälkikäteen salaojia, 30-40v pystyssä olleisiin taloihin. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät ovat kasvussa, joten uudisrakennuksissa asia kannattaa todellakin huomioida ja tehdä kunnolla. Talon alle maanvaihtoja taitaa olla liki mahdotonta jälkeenpäin fiksailla kunnollisesti. Terve talo tarvitsee kuivat jalat.

2. Pidä ilmanvaihto joka tilanteessa kunnossa ja riittävänä. JA aina päällä. Pitää siis vaivautua iv- koneen suodattimet puhdistamaan säännöllisesti (meillä kerran kuukaudessa) ja vaihtamaan ne puolivuosittain. Opetetaan koko perhe saunan ja suihkun jälkeen laittamaan iv-tehostus päälle. Kannattaa kiinnittää huomiota myös muihin kosteutta lisääviin tekijöihin, kuten pyykin kuivattamiseen sisällä. Meillä rumpukuivataan alusvaatteita lukuun ottamatta kaikki pyykki muulloin kuin kesällä. Pyyhkeet ja lakanat kuivataan rummussa kuivaksi asti ja päällysvaatteet jätetään kosteiksi ja ripustetaan rummun jälkeen kuivumaan.  Pyykinpesusta kertyvää lisäkosteutta ei ehkä tule ajatelleeksi talon rakenteiden kannalta. Meillä on 3 v vanha pyykinpesukone, joka käyttää pesuun vanhempaan nähden vähemmän vettä. Joka koneellinen lingotaan 1600r/min eli pyykki ei ole koneesta otettunakaan märkää. Kun pyykki kuivataan rummussa kuivaksi asti, 6kg koneellisesta pyykkiä kondensoituu rummun vesisäiliöön 2-3l vettä. Meillä pestään viikossa 5-7 koneellista pyykkiä, joten jos kaikki kuivattaisiin narulla ilman rumpukuivausta, viikossa pyykeistä haihtuisi huoneilmaan 10-21 litraa vettä. Meillä pyykkejä pestään normaalisti 2 päivänä viikossa, eli kosteusrasitus noina päivinä vastaisi sitä, että heittäisin kodinhoitohuoneen pinnoille ämpärillisen vettä molempina päivinä. Pyykkejä sisällä kuivatessa pidän ilmanvaihtoa tehostettuna päällä kosteusrasitusta minimoimaan. Eli sisätilojen tilapäinen ilmankosteuden nousu kannattaa yrittää pitää mahdollisimman lyhytkestoisena. Joka energiankulutusta miettii, niin tämä uusi talo (vaikka on entistä vähän suurempi) näyttää 3v seurannassa kuluttavan silti vähemmän sähköenergiaa, kuin vanha talo. Kosteudenhallintaan liittyen, lienee sanomattakin selvää, ettei meillä käytetä ilmankostuttimia, vaikka limakalvot talvella kuivuu ja astmaa sairastankin. Talossa, jossa on vain painovoimainen ilmanvaihto, kannattaa pyykin kuivattamiseen käytettävissä tiloissa huolehtia kunnollisesta tuulettamisesta, josko sekään auttaa...

3. Jos asukkailla on jo homealtistuksesta aiheutuvia sisäilmaoireita, kannattaa vakaasti harkita rakennuksen purkamista ja uudisrakentamista. Enpä ole juurikaan nähnyt, että korjausten jälkeen asukkaiden sairastelu loppuisi. Yksikään korjausmetodi ei takaa, että oireilu poistuisi kokonaan eikä enää myöhemminkään palaisi. Enkä usko, että kukaan rakentaja mitään takeita edes siitä antaisi. Myyntipuheet ovat myyntipuheita. Uudisrakennuksille annetaan kuitenkin nykyään takuu, vanhaan ei taata mitään. Puistattaa nähdä, miten samojen sisäilmaongelmaisten julkisrakennusten korjaamiseen pumpataan rahaa vuosi toisensa perään. Veikkaan, että oma sairaalamme olisi jo rakennettu kokoaan uusiksi kaikella siihen käytetyllä korjausrahalla. Ja sama tilanne on parhaillaankin käynnissä paikallisen uimahallin kanssa; aina uuden korjauksen yhteydessä poikii taas lisää korjattavaa. Onneksi sentään kouluja ja päiväkoteja on alettu rakentaa kokonaan uudelleen enenevässä määrin muutaman viime vuoden kuluessa. Toki fakta on, ettei näistä uusistakaan taloista tiedetä, missä kunnossa ovat 20-30v kuluttua. Moni vannoo hirsirakentamisen varaan, mutta taitaapa olla, että entisaikaisia "hengittäviä" hirsitaloja ei saa nykyisillä energiatehokkuusmääräyksillä edes tehdä, ainakaan vakituiseen asumiskäyttöön. Jonkinmoisen höyrynsulun sinne hirsitalon rakenteisiinkin joutuu ymmärtääkseni tehdä, eikä se rakenne sen jälkeen enää hengitä. Luulen, että isompi merkitys on rakentamisen laadulla ja sen kunnollisella valvonnalla. Ja rakentamistavalla, rakennusmateriaalien huolellisella suojaamisella ja rakenteiden kuivumisella ennen pinnoitusta. Ja koska taloista tulee tehdä niin tiiviitä, niin tuon edellisen kohdan merkitys rakenteiden kunnossa pysymiselle korostuu entisestään.

Kannattaa punnita tarkoin, mistä kannattaa maksaa ja mistä ei kannata missään nimessä säästää. Se syntynyt säästö voikin olla lyhytaikainen ilo. Meillä oli todella hyvä ja ammattitaitoinen valvoja, jonka palveluksista kannatti maksaa. Samoin pohjatöihin onnistuttiin saamaan tarkka tekijä. Talofirmalla oli myös hyvä maine ja kuten jo tullut aiemminkin ehkä mainittua, meillä oli onni saada heiltä todella pätevät kirvesmiehet, jotka rakensivat taloa ammattiylpeydellä. Talon pitäminen kunnossa on sitten meidän vastuulla, määrätyt huollot ja tarkistukset pitää viitsiä tehdä säännöllisesti. Ja kiinnittää huomiota myös omiin asumistapoihin. 

Minä en usko, että homealtistuneelle voidaan korjaamalla saada oireita aiheuttavasta kiinteistöstä sisäilmastoltaan terveellinen talo. Mikään kuntotarkastus ei ole niin kattava, etteikö yllätyksiä voi tulla. Eräs firma teki omastamme karkean korjausarvion. Vanhasta olisi jätetty vain ulkopuoli ja vesikate (oli juuri uusittu ruoteineen ja aluskatteineen). Ero korjatun ja kokonaan uuden talon välillä oli n. 20000e. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea purettaessa tuli vastaan, tehtiin ihan oikea päätös. 

En edelleenkään osaa sanoa, oliko vanhan talon sisäilmaongelmassa yhtä yksittäistä tekijää. Talo ei sinällään ollut huonosti rakennettu, mutta rakentaja ei ollut alan ammattilainen. Tontti on savimaalla, sokkelin alla ja täyttönä oli hieno hiekka, jota kyllä oli paksusti. Salaojitus puuttui. Rakenteissa oli käytetty useita ns. riskirakenteita, jotka olivat 80-luvulla ihan tavallisia ratkaisuja. Laatan alta puuttui eriste. Laatan päällä oli höyrynsulkumuovi ja sen päällä puukoolattu lattia villoineen. Laattaa ei oltu valettu sokkeliin saakka vaan sokkelin sisäpuoleisen styroxin pääty oli jätetty näkyviin. Oli käytetty valesokkelia ja alajuoksun alla oli muovin sisällä oleva villakaistale (alajuoksu onneksi oli maan pinnan yläpuolella eikä siinä ollut lahoa). Höyrynsulkumuovit oli vain limitetty eikä niihin syntyneitä reikiä oltu teipattu. Seinän höyrynsulku oli katkaistu lattianrajaan ja pohjalaatan ja seinän väli oli auki. Maan sisään sokkelin alle oli jätetty metrin välin laudat sokkelin tueksi, täyttöhiekassa myös putkien päälle oli laitettu lautoja ilmeisesti joksikin suojaksi. Nämä kaikki olivat mustassa homeessa, litimärät ja lahot. Peltikatteen alla ei ollut aluskatetta ja yläpohjan tuuletus oli puutteellinen. Tiilivuorauksessa oli jätetty rakoja alimpien tiilten väleihin, mutta muurauslaastia oli niin runsaasti, ettei tiilivuorauksen takana ilma kiertänyt kunnolla. Talossa oli alkuperäinen koneellinen ilmastointi, joka ei ole voinut toimia kunnolla rakenneratkaisut huomioiden. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että viimeisen kerran ilmastointiputkiston nuohonnut yritys jätti ilmastoinnit mittaamatta ja säätämättä. Rakenneratkaisut paljastuivat vasta taloa purettaessa. Lattiankannatuslaudoissa näkyi vaaleaa härmää, naulojen kannat ruosteessa ja sahanpuru tummunutta. Tiilivuorauksen purun jälkeen paljastunut tuulensuojalevy pullisteli sieltä täältä, jokaisen pellityksen alla oli valumajälkiä kosteudesta, kondenssijälkiä näkyi myös kohdissa, joissa ei ollut edes läpivientejä. Kaikki huokoinen materiaali runkotolpista lähtien haisi voimakkaasti homeelta, vaikka lahoa niissä ei ollutkaan. Suurimpana haitan aiheuttajana pidän niitä täyttömaahan upotettuja lautoja, joskaan ne eivät selitä koko ongelmaa. Joka tapauksessa, sisäilmaongelma ei olisi poistunut remontoinnilla eikä sen syyt olisi paljastuneet kuntotarkastuksessa. Olen samat asiat kertonut jo aiemminkin tässä blogissa, mutta kertasin ne vielä uudelleen, mikäli joku haluaa aiemmat kirjoitukseni skipata välistä. 

Kesäkeittiö, vesiaihe, pionipenkki ja Talon historian ensimmäinen hellekesä

Kesästä 2017 ei jäänyt paljoa kerrottavaa, suunnitteilla olleet pihapuuhat siirtyivät jälleen, lähinnä mun inspiraation puutteesta. Talossa ja pihapiirissä ei loppuviimein sitten puuhailtu mitään uutta, vain nurmikkoa paikkailtiin edellistalven vaurioiden jäljiltä.

Olen armoton ulkoihminen varsinkin kesäisin ja kokkailenkin mieluiten ulkosalla. Kesäksi 2017 hankittiin kunnon kaasugrilli, Weber Spirit ja talon edustan suuri terassi sai toimia kesäkeittiönä. En oikein saanut päätettyä, tehtäisiinkö talon edustalle luonnonkivetyksen päälle pergola, joka saisi toimia myös kesäkeittiönä vaiko sen eteläreunaan pienoinen kesäkeittiö/katos. Avotulipaikka myös uupui loimulohen ja grillilohen valmistusta ajatellen. Viime talven aikana sitten jaksoin inspiroitua asiasta sen verran, että tein muutamia luonnoksia Photoshopilla. Pergola niin lähellä taloa näytti photoshopatuissa kuvissa liian massiiviselta, joten pitkien pähkäilyjen jälkeen päädyin pienen kulmapergolan rakentamiseen. Avotulta varten pohdin valmista pihatakkaa tms., mutta sitten (onneksi) löysin Googlen kautta HB-betonin Vallikivestä tehdyn mutterigrillin ja siitä se ajatus sitten lähti...olin haaveillut pihaan myös vesiaiheesta ja pionipenkistä, päädyttiin toteuttamaan ne kaikki samalla kertaa. Meillähän puolison kanssa menee työnjako niin, että minä suunnittelen ja piirrän, toimin mittanaisena (ja vatupassina) ja puoliso tekee raskaimmat työt. 

Kesäkeittiöön ei ollut olemassa muuta kuin luonnos, varsinainen suunnitelma täydentyi rakentamisen myötä vaihe vaiheelta. Materiaalimenekkiä oli vähän hankalaa ihan täsmällisesti tuolla tavalla laskea, joten muutamia täydennyksiä jouduttiin projektin edetessä tekemään. Mutterigrilli päädyttiin tekemään alkuperäistä versiota vähän korkeampana. Vallikivigrilli on siitä oivallinen tällaisille tumpelorakentajille, ettei siinä tarvitse muuta kuin latoa. Kolmeen kertaan grilli ladottiin, ennen kuin paikka oli täysin oikea. Kun puoliso ei järin innokas ole lapiotöihin, pionipenkki tehtiin myös kohopenkkinä vallikivestä, alta poistettiin vain nurmi. Penkki tehtiin niin korkeana, että sain sen suihkulähteen sinne piiloon. Koko kesäkeittiön/mutterigrillin alusta ladottiin betonikivistä. Kesäkeittiöön saatiin vedettyä terassilta myös sähköt, kun upotettiin ulkokäyttöön tarkoitettu jatkojohto suojaputkessa laatoituksen alitse. Vinkkinä jos joku inspiroituu samaisesta vallikivigrillistä: grilliin sopivaa grilliritilää ei ainakaan viime kesänä saanut muualta kuin HB:n verkkokaupasta. Koko grillipaketin olisi saanut sieltä tilattua ja ritilän myös erikseen. Me hankittiin tarvittavat kivet paikallisesta rautakaupasta halvemmalla kuin HB:n kautta. Pelkkä ritilä sitten olisi verkkokaupassa maksanut jotain 70-80e. Ostettiin Mustangin teräsritilä ja puoliso rälläköi siitä sopivan mallisen, hinta jäi alle 20e. Katos tarvitsi myös työtason, ylijääneistä katostarvikkeista kasattiin runko ja raksalta jääneistä tellinkilaudoista sain sopivan rustiikkisen pöytätason, jonka värjäsin mustalla puuöljyllä. Alle kiinnitettiin rattaat siirtelyä helpottamaan. Laskeskelin, että koko homman kuluneet materiaalit vesiaihetta, multia ja pioninjuurakoita lukuun ottamatta maksoi suunnilleen tuollaisen keskihintaisen valmiin valubetonigrillin verran. Koko kesäkuu meiltä näissä puuhissa sitten vierähtikin:

Kun pionipenkki ei kukoista koko kesänä, sai suihkulähde seurakseen muutaman kesäkukan ja hyötykasveja.

Elokuuillan tunnelmaa

Heinäkuussa oman viisiviikkoisen loman alkaessa saapui koko jakson kestäneet helteet. Taloon paistaa kesällä aurinko suoraan kl 10-19, tontin kapeuden vuoksi etelänsuunnalta paistavalle auringolle ei voi esim. puita suojaksi istuttaa. Onneksi terassin vuoksi suoraan ikkunaan aurinko osuu vasta neljän maissa, mutta porottaa silloinkin kuumasti. Piha oli kuin pätsi, terassilla ei voinut avojaloin kävellä sen kuumuuden vuoksi. Iltapäivisin lämpötila nousi terassilla lähelle 40 astetta ja 30 asteen ali päästiin vasta puolen yön maissa. Muutaman päivän hikoiltuani ja sääennusteita kuunneltuani ajeltiin Ouluun ja ostettiin Gigantin viimeinen suurempi, siirrettävä jäähdytyslaite. Sillä saatiin oleskelutilat jäähdytettyä n. 24 asteeseen ulkolämpötilan ollessa 36 astetta. Onneksi alkukesällä tuli tuo rakennusprojekti hoidettua loppuun. Harmi vain, että avotulenteko ei kuivuuden vuoksi onnistunut kuin kahdesti eikä helteiden vuoksi ulkona saattanut syödä kuin aamupalan ja lounaan. Mutta onpahan tulevia kesiä varten kaikki valmiina! Paremmin tämä uusi talo nykyaikaisine ikkunoineen ja parempine eristeineen pysyy viileänä kuin entinen, mutta tuollaisilla helteillä ei ilman jäähdytystä kyllä nukuta. Mietitään nyt sitten rauhassa, josko kuitenkin jossain vaiheessa ilmalämpöpumppu viilennystä varten laitettaisiin. Lämmitykseen sitä ei kaukolämpötalossa tarvita.