En tiedä, meneekö asia nyt vähän off the topic, mutta ajattelin silti jakaa muutamia ajatuksia, mitä olen pohdiskellut asumisterveyteen liittyen. Mietiskelin, että mitä olisivat 3 tärkeintä oppia, mitä minä olen kantapään kautta saanut. Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä:
1. Kun rakennetaan uutta taloa, niin pohjatöissä ei kannata säästää. Suodatinkankaat maa-ainekset erottelemaan, riittävän paksu kerros karkeaa mursketta sokkelin alle ja huolella tehty salaojitus. Pintamaahan kunnollinen kallistus sokkelista poispäin eikä mitään istutuksia 2-3m päähän sokkelista, vaikka miten tekisi mieli! Jos myöhempiä harmeja haluaa välttää, niin ne puut istutetaan todellakin vähintään 5 metrin päähän sokkelista. Jos hankit vanhaa taloa, koita selvittää, millainen on maaperä ja miten maatyöt on tehty, onko salaojitusta ollenkaan ja toimiiko se. Tällä paikkakunnalla lähes joka puolella on tarjolla lähinnä savimaata. Ja yhä vain moni näkyy jättävän sen murskeen sieltä alta pois kuten myös suodatinkankaat. Näissä 1970-80 luvun taloissa ollaan nähty, miten se ratkaisu toimii. Hienossa hiekassa kapillaarinen vedennousu oli erään tutkimuksen mukaan yli 70cm. Yhdellä sun toisella näyttää nykyään kosteus nousevan seinää pitkin ylöspäin (alunaa tiilissä) ja mittauksissa sokkeli on kostea Seinänvieriä kaivetaan auki ja asennellaan jälkikäteen salaojia, 30-40v pystyssä olleisiin taloihin. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät ovat kasvussa, joten uudisrakennuksissa asia kannattaa todellakin huomioida ja tehdä kunnolla. Talon alle maanvaihtoja taitaa olla liki mahdotonta jälkeenpäin fiksailla kunnollisesti. Terve talo tarvitsee kuivat jalat.
2. Pidä ilmanvaihto joka tilanteessa kunnossa ja riittävänä. JA aina päällä. Pitää siis vaivautua iv- koneen suodattimet puhdistamaan säännöllisesti (meillä kerran kuukaudessa) ja vaihtamaan ne puolivuosittain. Opetetaan koko perhe saunan ja suihkun jälkeen laittamaan iv-tehostus päälle. Kannattaa kiinnittää huomiota myös muihin kosteutta lisääviin tekijöihin, kuten pyykin kuivattamiseen sisällä. Meillä rumpukuivataan alusvaatteita lukuun ottamatta kaikki pyykki muulloin kuin kesällä. Pyyhkeet ja lakanat kuivataan rummussa kuivaksi asti ja päällysvaatteet jätetään kosteiksi ja ripustetaan rummun jälkeen kuivumaan. Pyykinpesusta kertyvää lisäkosteutta ei ehkä tule ajatelleeksi talon rakenteiden kannalta. Meillä on 3 v vanha pyykinpesukone, joka käyttää pesuun vanhempaan nähden vähemmän vettä. Joka koneellinen lingotaan 1600r/min eli pyykki ei ole koneesta otettunakaan märkää. Kun pyykki kuivataan rummussa kuivaksi asti, 6kg koneellisesta pyykkiä kondensoituu rummun vesisäiliöön 2-3l vettä. Meillä pestään viikossa 5-7 koneellista pyykkiä, joten jos kaikki kuivattaisiin narulla ilman rumpukuivausta, viikossa pyykeistä haihtuisi huoneilmaan 10-21 litraa vettä. Meillä pyykkejä pestään normaalisti 2 päivänä viikossa, eli kosteusrasitus noina päivinä vastaisi sitä, että heittäisin kodinhoitohuoneen pinnoille ämpärillisen vettä molempina päivinä. Pyykkejä sisällä kuivatessa pidän ilmanvaihtoa tehostettuna päällä kosteusrasitusta minimoimaan. Eli sisätilojen tilapäinen ilmankosteuden nousu kannattaa yrittää pitää mahdollisimman lyhytkestoisena. Joka energiankulutusta miettii, niin tämä uusi talo (vaikka on entistä vähän suurempi) näyttää 3v seurannassa kuluttavan silti vähemmän sähköenergiaa, kuin vanha talo. Kosteudenhallintaan liittyen, lienee sanomattakin selvää, ettei meillä käytetä ilmankostuttimia, vaikka limakalvot talvella kuivuu ja astmaa sairastankin. Talossa, jossa on vain painovoimainen ilmanvaihto, kannattaa pyykin kuivattamiseen käytettävissä tiloissa huolehtia kunnollisesta tuulettamisesta, josko sekään auttaa...
3. Jos asukkailla on jo homealtistuksesta aiheutuvia sisäilmaoireita, kannattaa vakaasti harkita rakennuksen purkamista ja uudisrakentamista. Enpä ole juurikaan nähnyt, että korjausten jälkeen asukkaiden sairastelu loppuisi. Yksikään korjausmetodi ei takaa, että oireilu poistuisi kokonaan eikä enää myöhemminkään palaisi. Enkä usko, että kukaan rakentaja mitään takeita edes siitä antaisi. Myyntipuheet ovat myyntipuheita. Uudisrakennuksille annetaan kuitenkin nykyään takuu, vanhaan ei taata mitään. Puistattaa nähdä, miten samojen sisäilmaongelmaisten julkisrakennusten korjaamiseen pumpataan rahaa vuosi toisensa perään. Veikkaan, että oma sairaalamme olisi jo rakennettu kokoaan uusiksi kaikella siihen käytetyllä korjausrahalla. Ja sama tilanne on parhaillaankin käynnissä paikallisen uimahallin kanssa; aina uuden korjauksen yhteydessä poikii taas lisää korjattavaa. Onneksi sentään kouluja ja päiväkoteja on alettu rakentaa kokonaan uudelleen enenevässä määrin muutaman viime vuoden kuluessa. Toki fakta on, ettei näistä uusistakaan taloista tiedetä, missä kunnossa ovat 20-30v kuluttua. Moni vannoo hirsirakentamisen varaan, mutta taitaapa olla, että entisaikaisia "hengittäviä" hirsitaloja ei saa nykyisillä energiatehokkuusmääräyksillä edes tehdä, ainakaan vakituiseen asumiskäyttöön. Jonkinmoisen höyrynsulun sinne hirsitalon rakenteisiinkin joutuu ymmärtääkseni tehdä, eikä se rakenne sen jälkeen enää hengitä. Luulen, että isompi merkitys on rakentamisen laadulla ja sen kunnollisella valvonnalla. Ja rakentamistavalla, rakennusmateriaalien huolellisella suojaamisella ja rakenteiden kuivumisella ennen pinnoitusta. Ja koska taloista tulee tehdä niin tiiviitä, niin tuon edellisen kohdan merkitys rakenteiden kunnossa pysymiselle korostuu entisestään.
Kannattaa punnita tarkoin, mistä kannattaa maksaa ja mistä ei kannata missään nimessä säästää. Se syntynyt säästö voikin olla lyhytaikainen ilo. Meillä oli todella hyvä ja ammattitaitoinen valvoja, jonka palveluksista kannatti maksaa. Samoin pohjatöihin onnistuttiin saamaan tarkka tekijä. Talofirmalla oli myös hyvä maine ja kuten jo tullut aiemminkin ehkä mainittua, meillä oli onni saada heiltä todella pätevät kirvesmiehet, jotka rakensivat taloa ammattiylpeydellä. Talon pitäminen kunnossa on sitten meidän vastuulla, määrätyt huollot ja tarkistukset pitää viitsiä tehdä säännöllisesti. Ja kiinnittää huomiota myös omiin asumistapoihin.
Minä en usko, että homealtistuneelle voidaan korjaamalla saada oireita aiheuttavasta kiinteistöstä sisäilmastoltaan terveellinen talo. Mikään kuntotarkastus ei ole niin kattava, etteikö yllätyksiä voi tulla. Eräs firma teki omastamme karkean korjausarvion. Vanhasta olisi jätetty vain ulkopuoli ja vesikate (oli juuri uusittu ruoteineen ja aluskatteineen). Ero korjatun ja kokonaan uuden talon välillä oli n. 20000e. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea purettaessa tuli vastaan, tehtiin ihan oikea päätös.
En edelleenkään osaa sanoa, oliko vanhan talon sisäilmaongelmassa yhtä yksittäistä tekijää. Talo ei sinällään ollut huonosti rakennettu, mutta rakentaja ei ollut alan ammattilainen. Tontti on savimaalla, sokkelin alla ja täyttönä oli hieno hiekka, jota kyllä oli paksusti. Salaojitus puuttui. Rakenteissa oli käytetty useita ns. riskirakenteita, jotka olivat 80-luvulla ihan tavallisia ratkaisuja. Laatan alta puuttui eriste. Laatan päällä oli höyrynsulkumuovi ja sen päällä puukoolattu lattia villoineen. Laattaa ei oltu valettu sokkeliin saakka vaan sokkelin sisäpuoleisen styroxin pääty oli jätetty näkyviin. Oli käytetty valesokkelia ja alajuoksun alla oli muovin sisällä oleva villakaistale (alajuoksu onneksi oli maan pinnan yläpuolella eikä siinä ollut lahoa). Höyrynsulkumuovit oli vain limitetty eikä niihin syntyneitä reikiä oltu teipattu. Seinän höyrynsulku oli katkaistu lattianrajaan ja pohjalaatan ja seinän väli oli auki. Maan sisään sokkelin alle oli jätetty metrin välin laudat sokkelin tueksi, täyttöhiekassa myös putkien päälle oli laitettu lautoja ilmeisesti joksikin suojaksi. Nämä kaikki olivat mustassa homeessa, litimärät ja lahot. Peltikatteen alla ei ollut aluskatetta ja yläpohjan tuuletus oli puutteellinen. Tiilivuorauksessa oli jätetty rakoja alimpien tiilten väleihin, mutta muurauslaastia oli niin runsaasti, ettei tiilivuorauksen takana ilma kiertänyt kunnolla. Talossa oli alkuperäinen koneellinen ilmastointi, joka ei ole voinut toimia kunnolla rakenneratkaisut huomioiden. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että viimeisen kerran ilmastointiputkiston nuohonnut yritys jätti ilmastoinnit mittaamatta ja säätämättä. Rakenneratkaisut paljastuivat vasta taloa purettaessa. Lattiankannatuslaudoissa näkyi vaaleaa härmää, naulojen kannat ruosteessa ja sahanpuru tummunutta. Tiilivuorauksen purun jälkeen paljastunut tuulensuojalevy pullisteli sieltä täältä, jokaisen pellityksen alla oli valumajälkiä kosteudesta, kondenssijälkiä näkyi myös kohdissa, joissa ei ollut edes läpivientejä. Kaikki huokoinen materiaali runkotolpista lähtien haisi voimakkaasti homeelta, vaikka lahoa niissä ei ollutkaan. Suurimpana haitan aiheuttajana pidän niitä täyttömaahan upotettuja lautoja, joskaan ne eivät selitä koko ongelmaa. Joka tapauksessa, sisäilmaongelma ei olisi poistunut remontoinnilla eikä sen syyt olisi paljastuneet kuntotarkastuksessa. Olen samat asiat kertonut jo aiemminkin tässä blogissa, mutta kertasin ne vielä uudelleen, mikäli joku haluaa aiemmat kirjoitukseni skipata välistä.
