Muuton jälkeen

Liki kuukausi on kulunut edellisestä blogitekstistä. Iski totaalinen väsymys muuton jälkeen, kuten arvata saattaa. Vieläkään ei ole akut ladattuna kokonaan, mutta ehkäpä tässä pikkuhiljaa palaillaan elävien kirjoihin. 

Muuttopuuhissa

Perjantaina 6.11. pidettiin lopputarkastus ja vaikka silloin ei ollut vielä sähkötyöt ihan valmiina, saatiin muuttolupa. Rakennuksella olikin silloin väkeä kuin Vilkkilässä kissoja: rakennustarkastaja, me, valvova työnjohtaja, JT-talon edustaja, 2 sähkäriä ja Lumisaunan asentaja. Ulkopuolisten poistuttua aloitin rakennussiivouksen samana iltana, lauantai kului samoissa merkeissä. Ei ihan parasta puuhaa ollut astmaa sairastavalle, toisaalta tulipahan sekin työ opeteltua kantapään kautta. Järjetön määrä rakennuspölyä olikin, vaikka oltiin siivoiltu useampaan otteeseen rakennusaikana. Siivousta riitti vielä sunnuntain aamupäivälle, kunnes viimein iltapäivällä voitiin käynnistää ilmastointi ja tuoda kylmälaitteet paikoilleen. Pakastinkaapin kanssa sattui pienoinen yllätys: pakastin oli 5 senttiä korkeampi kuin jääkaappi eikä mahtunutkaan sille varattuun tilaan, kun Puustellilta olivat toimittaneet liian korkean kaapin kylmälaitteiden yläpuolelle. Hetken mietinnän (ja sadantuhannen mielessä lausutun kirosanan) jälkeen pojat poistivat yläkaapin ja kylmälaitteet kytkettiin hurisemaan. Seuraavalla viikolla otin yhteyttä Puustellille ja meille luvattiin toimittaa uusi kaappi tilalle pikana. Toimitus venähti viime viikolle saakka, joten kaipa se kaksi viikkoa on sitten heille pikatoimitus.

Kun talo oli saatu siivottua, päätettiin sunnuntaina alkaa jo muuttopuuhiin, jotta päästäisiin viettämään ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kieltämättä luonto ei antanut  periksi nukkua vuokra-asunnossa hiirten keskuudessa enää yhtäkään yötä, kun vaihtoehtona oli puhdas ja ilmastoitu, uusi koti. Sunnuntain vesisateessa siirrettiin vain välttämättömimmät tarvikkeet, reippaasti yli puolenyön jälkeen oli koko perheellä sängyt kasattuna ja voitiin istahtaa hetkeksi sohvalle rentoutumaan. Ensimmäinen yö nukuttiin hyvin uudessa kodissa, eikä sen koomin vuokra-asunnossa enää asuttukaan.

Vuokrasopimus oli voimassa marraskuun loppuun, joten asuntoa tyhjenneltiin seuraavina viikkoina ja samalla viimeisteltiin uutta kotia. Muutettaessa esim. vaatehuoneista ja eteisen ja meidän makkarin liukuovikomeroista puuttuivat kaikki hyllyt eikä yhdessäkään huoneessa ollut verhotankoja asennettuna. Myös saunan lauteet oli käsittelemättä, pyyhekoukut ja muu pikkusälä kiinnittämättä jne. Sähkömiehiltä oli jäänyt hitusen homma perjantaina kesken, esim. kiukaan kaukosäädin jäi kiinnittämättä seinään, kun huomasivat piuhat liian lyhyeksi vasta asennettaessa. Saunaan ei sitten ihan heti päästykään, mutta aivan yhtä suuri nautinto oli suihkutella sadesuihkun alla. Alla kuvat vuokratalon suihkunurkasta ja meidän uudesta kylppäristä:

Matto nurkasta rikki, mitälie kasvustoa siellä kasvaakaan...

 

Sattumalta yksi halogeeni oli asennettu ihan sadesuihkun yläpuolelle, josta se valaisee tosi kivasti suihkuavaa vettä. Minä kuvittelen itseni aina jonnekin sademetsään putouksen alle... nautinto se on pienikin nautinto!

Jäihän niiltä sähkäreiltä myös kaiuttimet asentamatta lauteiden alle, jättivät myös kaapelitv-paketin asentamatta, vaikka työ oli tilattuna ja asennuspaketti mukana. Ensimmäinen viikko katseltiinkin telkkaria Elisa viihteen kautta, onneksi meillä näkyy maikkarin paketti eli nähtiin ainakin pääkanavat. Tosin koko viikko kärrättiin tavaroita vuokrakämpältä kotiin ja laiteltiin niitä paikoilleen ja tehtiin loppuja pikkufiksauksia, eipä siinä suuremmin telkun ääreen ennätettykään.

Jokohan me saunottaisiin?

 

Kiukaaseen ennätin kiviä latomaan vasta tiistaina 10.11. aikomuksena päästä illalla saunomaan. Kiuas vetää sellaiset 80kg kiviä, niitä siinä latoessani (= kiukaaseen tiputellessani) ihmettelin kiukaan rungon väriä, kun se olikin teräksen  sijaan valkoinen. Siinä vaiheessa en sen enempää asialla päätäni vaivannut. Päivä venyi siinä määrin myöhäseen, että päätettiin jättää sauna lämmittämättä, kun lauteetkin olivat yhä käsittelemättä.

Keskiviikko-aamulle oli tilattu muuttomiehet siirtämään vuokra-asunnolta raskaimmat kalusteet (kuten pianon). Pääsin jatkamaan saunan parissa iltapäivällä puolison jatkaessa muuttopuuhia. Puoliso ennätti poistamaan lauteet tieltä, jotta minä pääsin sasuamaan runkoja. Vakaa aikomus oli päästä illalla saunaan, vihdoin ja viimein. Lauteiden alla oli oikeastaan kivaa konttailla ja pyöriskellä ja heilutella pensseliä. Lauteiden alla istuskellessani huomasin että se valkoinen pinta kiukaassa olikin suojamuovia, mikä oli jätetty kiuasta asennettaessa poistamatta. Onneksi ei edellisenä iltana jaksettukaan alkaa kiuasta lämmittämään, pian olisi saatu poltettua koko uusi mökki!

Kiukaan pinta on metalliverkkoa, joten muovin irti repiminen ei ollutkaan ihan käden käänteessä tehty. Sen lisäksi, että muovi irtosi pienenpieninä suikaleina, oli työskentelytila kohtalaisen ahdas. Siinä tuli roikuttua kaiteiden yli, könötettyä lauteiden alla milloin kontallaan, milloin mahallaan, kyljellään ja selällään pää jokaiseen mahdolliseen suuntaan taivutettuna. Parin tunnin uurastuksen jälkeen sain kuin sainkin muovit poistettua - ja rystyset verinaarmuille.  Kun kiuas oli viimein valmiina, oli jäljellä vilä lauteiden käsittely parafiinilla. Kello oli illalla puoli kymmenen, kun työ oli tehty. Pikainen vilkaisu sasupurkin kylkeen kertoi, että saunominen saatiin jälleen unohtaa, joten taas mentiin suihkun kautta nukkumaan.

Saunan ensikaste tapahtui viimein torstaina, jolloin saunottiinkin sitten pidemmän kaavan mukaan. Ja seuravana päivänä uudelleen, ja taas seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä. Sähkön kulutusraportissa näkyy huimat piikit noiden päivien kohdalla. Saunasta ennätettiin riemuita kokonaiset 4 päivää, sitten maanantaina 16.11. saapui sähköasentaja hoitamaan keskeneräiset työt kuntoon. Saatiin viimein kaikki telkkukanavat näkyville, kaiuttimet saunaan ja kiukaan säädin kiinni pukutilan seinään. Vaan...kiuaspa ei sitten enää toiminutkaan. Mahdollisesti johdon vaihto aiheutti virtapiikin joko kiukaan tai säätimen piirikorttiin, joka pimeni. Harvialta on kuulemma tilattu pikana uudet piirikortit, kiuas on ollut pimeänä nyt jo yli 2 viikkoa ja niitä pirun piirikortteja odotellaan yhä. Heh! Onneksi suihku toimii!

Ensimmäinen "vesivahinkokin" on jo koettu, kun lämmönvaihtimesta alkoi parin päivän asumisen jälkeen tippua vettä teknisen tilan lattialle. Syynä oli käyttövesipuolen vuotava painemittari, joka käytiin vaihtamassa samana päivänä.Onneksi ainakin jotkin hommat tapahtuvat saman tien! Eihän siinä oikeasti mitään vahinkoa ennättänyt sattua, kun vettä oli lattialla vain pikkuinen lammikko ja lattian pinta on käsitelty vedenpitäväksi.

Vuokrakämppä saatiin tyhjäksi ja lopulta myös siivotuksi toissa sunnuntaina ja avaimet luovutettiin pois viime viikonloppuna. Nyt ollaan nukuttu tässä talossa 24 yötä. Muuton jälkeen meiltä on kyselty, mikä tässä talossa on ollut parasta tai ihaninta. Vastaus on helppo: puhdas ilma ja helppo hengittää. Se tuntuu niin uskomattoman hyvälle kaikkien näiden vuosien jälkeen. Siitä olen äärimmäisen  onnellinen ihan joka ikinen päivä!

Ensilumen aikaan

Talo valmis!

Tai muutamia hyllyjä vielä uupuu ja jotain muuta pientä fiksausta vielä tälle viikonlopulle jäi. Kuitenkin tänään oli loppukatselmus ja talon luovutus. Aloitinpa sitten illalla heti loppusiivouksen tekemisen...tässäpä kuvakavalkadia:

 

Uupelo uhkaa loppumetreillä

Kyllä sitä taitaa olla aikatavalla puhki, kun pikkuasiatkin meinaa saada vuolaan vetistelyn aikaiseksi. Joten rakkaat ystävät ja sukulaiset: älkää loukkaantuko jollei niitä tupareita tai kyläilykutsua ihan heti ilmesty. Päällimmäisenä haluna on päästä saunaan (heinäkuussa käyty viimeksi), nauttia sadesuihkun alla, lämmitellä takkaa, käpertyä sohvanmutkaan ja vain olla. Elää ihan tavallista elämää, tehdä tavallisia asioita. Vailla stressiä ja ylimääräisiä aikatauluja.

Tällä viikolla raksalla on ollut töissä timpurimme Jukka, joka yhden ainokaisen päivän aikana taikoi meille kattolistat ja väliovet paikoilleen. Tänään käytiin paikalla puolen päivän maissa, työn alla oli ovilistat ja ties mitä muuta. Lvi-miehet laittelivat tänään keskuspölynimurin ja hanat pakoilleen ja säätelivät ilmastointia. Heidän kanssaan käytiinkin talotekniikka jo läpi. Sähkömiehiä odoteltiin myös saapuvaksi tänään, mutta ilmeisesti he tulevatkin vasta perjantaina. Perjantaille on myös jo sovittu käyttöönottotarkastus/lopputarkastus, joten viikonloppuna saatettaisiin päästä loppusiivouksia tekemään. Ja ensi viikolla muuttamaan... lähellä, ollaan jo todella lähellä! Viime viikonloppuna pesin jo ikkunat valmiiksi, sisäpinnat joutunen vielä pesemään uudelleen ennen muuttoa. Järjetön urakka oli, 45min / ikkuna. Säät sattuivat niin kohdilleen, etten viitsinyt jättää pesua myöhemmäksi, jos sattuu että alkaa kelit jäähtyä. Eilen asenneltiin Sovellan systeemejä vaatehuoneeseen ja eteiseen, sitä työtä jäi varmaan parille illalle vielä. Muutakin pientä fiksailua tehtiin.

 

Muuttoa tai kodin sisustusta en ole suuremmin jaksanut suunnitella. Kamat täältä ulos ja kotona jotenkin paikoilleen, siinäpä suunnitelma. Kaipa tavarat vähitellen paikkansa löytää. Sisustus on tällä erää suunniteltu niin, että huonekalut paikoilleen, verhot ikkunaan ja that's it. Onneksi joulu tulee pian, saan marssittaa tontut piiloistaan esille. Loppuun taas pari valokuvaa viime päiviltä

 

Likaista ja puhdasta ikkunapintaa

Meidän makkarin pariovet

Pesuhuoneen ikkuna

Loppusuora häämöttää

Sisustaja-Matti sai hommansa valmiiksi perjantaina, tulevalla viikolla timpurimme käy laittamassa väliovet, listat, asentaa lauteet ja tekee ulos vielä alimman portaan, LVI-miehet asentelee hanat ja sähkömiehet käy lopettelemassa hommat ja talo olisi sitten muuttotarkastusta vaille valmiina. Koko viikonloppu ollaan taas itse paiskittu raksalla töitä, nuppi alkaa olla kutakuinkin tyhjä, joten en sepittele tarinaa taaskaan tämän enempää vaan annan kuville puheenvuoron.

Upofloorin tammiparkettia valkolakattuna

Meidän makkarin kaapistoa

Ruokailutilan seinä ja takka valmiina

Takan kivihylly otettiin puretusta kodista talteen.

En ole ottanut näköjään kunnollisia kuvia pitkiin aikoihin. Iltaisin on jo kovin pimeää ja koska valoa saadaan vain työvalaisimista, värin vääristyvät kuvissa. Kunnollisten kuvien otto taitaa sitten venähtää ensi viikonloppuun, silloin pitäisi olla listatkin paikoillaan.

Kalusteasennuksia

Ei sitä oikein montaa päivää ennettänyt sivustaseuraajana olemaan, kun viime lauantaina alettiin kasaamaan keittiötä. Sisustustöissä häärinyt Matti puolisoineen oli sitä ennen saanut kaikki seinäpinnat valmiiksi, laatoittanut keittiön, aulan ja vessan lattiat ja vessasta seinäpinnatkin. Pidemmittä puheitta pari kuvaa pintatöistä:

Eteinen

Wc

Junnun makkari

Tyttären huone

Meidän asennusporukkaamme on kuulunut itseni lisäksi isäni (jälleen kerran) ja puolisoni. Sen verran taas on päiville tullut pituutta, että tämä blogi on jäänyt sivuseikaksi. Viime viikon maanantaina saapui Kirenalta liukuovikomerot ja tiistaina Puustellilta muut kiintokalusteet. Ja kuten yllä jo kerroinkin, asennustyö aloitetiin lauantaina keittiöstä. Se olikin hitusen etukäteen ajateltua haastavampaa, kun tuli valittua U- mallin keittiö. Muutaman päivän yritysten ja erehdysten kautta saatiin kaapistot kutakuinkin paikoilleen ja pöytätasotkin suoriksi. Etusarjoja on vielä asentamatta kuten myös vetimet. Uunin alalaatikkoon ja jätevaunuun etusarjat taidetaan laittaa vasta sitten, kunhan sähkärit ja LVI-miehet saa ensi viikolla (?) omat  työnsä tehtyä. 

Työhuone täynnä kiintokalusteita

Keittiön jälkeen vuorossa oli isompi Wc ja eilen saatiin sitten nuorison makkareihin komerot asennettua. Tänään asennellaan liukuovet komeroihin, asennetaan loput mekanismit keittiön kaappeihin ja laitellaan mahdollisesti niitä vetimiä. Huomenissa olisi tarkoitus päästää Matti keittiön ja ruokailutilan laatoituksia lopettelemaan ja siirtyä itse pois edestä kodinhoitohuoneen puolelle. Kertoilen noista asennuskokemuksista enemmän paremmalla ajalla, tähän vielä pari kuvaa  kalustustyön etenemisestä:

Keittiön asennus

Hieman esimakua ovista

Rungot paikoillaan ja työtaso asennettuna

Vessa kalustettuna, sähkö-  LVI- töitä vailla

Tyttären komero sisäpuolelta

Pohjamaalia

Käytiin tänään iltahämärissä hiippailemassa raksalla. Luonnonvaloa ei juuri enää ollut, vaan onneksi työmaavalaisimet on keksitty. Seinät on tasoitettu, hiottukin ja pohjamaalattu, tai näin siis arveltiin.  Mukava nähdä, miten talo muuttuu! Nyt ollaan hetkonen siinä vaiheessa, että itsellä ei ole muuta tekemistä, kuin käydä ihastelemassa muiden kädenjälkiä. Ja siinä roolissa viihdyn nyt hyvin! Tuossa pari sisäkuvaa niitä kaipaileville:

 

 

 

Yksi vuorokausi elämästäni; missä aikavaras piilee?

Sisustaja aloitti työt tänään; maailman piiiiiisiiiiinnnnnnn kuukausi on takana ja olen yhä elossa, HIPHURRAA!!! Ainakin puolet seinäpinnoista oli jo nauhoitettu (onkohan oikea termi?) ja tasoitettu. Ja, lattioilla oli kasoittain laattoja, parkettia, laminaattia. Olinkin jo autuaasti unohtanut, milllaiset materaalit valittiinkaan. Nytpä voin käydä iltaisin niitä hypistelemässä ja haaveilemassa. Sisustajan kanssa käytiin läpi suunnitelmaa, mitä minnekin laitetaan ja vähän myös työjärjestystä. Koska ihan kaikkea emme ole osanneet etukäteen ajatella, oli sisustajalla esittää myös hyviä ideoita. Taas yksi rautainen ammattilainen mukana toteuttamassa meidän unelmaamme! Olen viime päivinä käynnyt pitkästä aikaa tunnepuolella niin syvissä syövereissä, että mukava oli lähteä rakennukselta se lämmin läikähdys rinnassa. Edelleenkään en osaa tuon tarkemmin kuvailla sitä mielialaa ja tunnetta, minkä rakennuksella käydessä kokee. En löydä sille vieläkään nimeä. Se tällä erää raksakuulumisista.

Yksi vuorokausi elämästäni

Päädyin eilen (maanantaina) kellottamaan päiväni löytääkseni aikavarkaani, kun vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän. Kirjaanpa muistiinpanoni eiliseltä tähän ylös, itselleni lähinnä "muistoksi". 

Klo 02.38 Herään ja katson kelloa, nappaan melatoniinia ja simahdan pian uudelleen. Havahdun yöllä melatoniinista huolimatta muutaman muunkin kerran hereille, mutten vaivaudu kelloa tarkistamaan. Tästä on tullut jo viikkoja kestänyt riesa, jolle pitäisi jotain tehdä.

Klo 05.43 herään taas, enkä saa enää yrityksistäni huolimatta unta. Tympii. 

Klo 06.30 nousen ylös, teen aamutoimet ja laitan kahvinkeittimen porisemaan. 

Klo 07.30 on aamupala syöty ja paikallislehti luettu. Tyhjentelen astianpesukonetta ja järjestelen huoneistoa. Illalla palattiin Leviltä ja osa tavaroista jäi vielä purkamatta; laittelen tavarat paikoilleen. Auon sälekaihtimet matkallani olohuoneen kautta työhuoneeseen. Silmäilen vielä huoneiston läpi, että paikat ovat järjestykssä ennen asiakkaiden tuloa. Vaihdan työvaatteisiini.

Klo 08.30 avaan koneet, kirjaudun tietokoneelle. Tarkistan päivän ohjelman ajanvarauskirjasta, kaivan aamupäivän asiakkaiden paperit arkistosta valmiiksi. Alan suunnitella päivän ensimmäisen asiakkaan terapiaa. 

Klo 08.55 soi ovikello, käyn avaamassa oven ja vastaanotan aamun ensimmäisen asiakkaani.

Klo 10.10 saattelen asiakkaani ovelle, jutellaan hetki vielä niitä näitä. Sen jälkeen palaan työhuoneeseen, järjestelen paikat, kirjaan terapian sisällön hoitokorttiin ja teen tilastomerkinnät. Sitten käyn läpi seuraavan asiakkaani tiedot ja valmistaudun hänen terapiaansa.

Klo 10.29 soi ovikello, käyn avaamassa oven ja aloittelemme asiakkaan terapian. Päätäni alkaa särkeä yhdentoista maissa, ääni säröilee puhuessa vaikkei kurkkukipua nyt tunnukaan.

Klo 11.30 saattelen asiakkaani ovelle, jutellaan hänen kanssaan oven suussa vielä kymmenen minuuttia. Hänen lähdettyään nakkaan ruuan mikroon, käyn siinä välissä vessassa ja menen syömään. Työhuoneen jätän siivoamatta ja paperityöt tekemättä, jotta ennätän koiran kanssa lenkille.

Klo 12.03 vaihdan työvaatteet ulkovaatteisiin

Klo 12.05 puen koiralle valjaat, avaan oven ja painelemme lenkille. Vaikka aurinko paistaa, en juurikaan huomioi mitään ulkona. Ajatus harhailee, mieli on matalalla. Puistossa havahdun myrskyn jäljiltä pudonneisiin oksiin, poimin talteen muutamia lehtikuusen oksasia. Niistä voisi myöhemmin talvella vaikka tehdä jotain. Vartin kävelyn ja ulkoilman seurauksena päänsärky on poissa, mutta sen sijaan vasen kantapää ilmoittelee taas itsestään. Pahuksen akillesjänne ja plantaarifaskiitti!

Klo 12.30 saavumme kotiin. Vaihdan takaisin työvaatteisiini. Koira saa puhdasta juomavettä, minä hörppään myös lasillisen. Käyn vielä vessassa, jos vaikka myöhemmin en ehdikään.

Klo 12.37 istuudun taas työpöydän ääreen, avaan tulostimen ja läppärin. Kirjaan edellisen asiakkaan terapian toteutuksen hoitokorttiin, tilastoin ja vien paperit arkistoon. Sitten alan perehtyä seuraavan asiakkaan papereihin.

Klo 12.45 avaan PhysioTools- ohjelman ja alan työstää seuraavan asiakkaan kotiharjoitteita valmiiksi.

Klo 12.50 ovikello soi, asiakas saapuu hieman etuajassa. Aloitellaan terapiaa. Päänsärky palaa takaisin puoli kahden maissa. 

Klo 14.00 saattelen asiakkaan ovelle ja minuutin päästä jo olen takaisin työhuoneessa. Siivoan jälkeni, puhdistan laitteet ja teen asiakkaan terapiaan liittyvät paperityöt.

Klo 14.12 Aloitan tekemään laskua edellisestä asiakkaastani vakuutusyhtiölle laskutusohjelmalla. Teen myös hoitopalautteen. 

Klo 14.20 päätä särkee kovemmin, myös kurkkukipu alkaa taas tuntua. Väsyttää kovasti, on vaikea keskittyä kirjallisiin töihin. 

Klo 14.42 lasku ja hoitopalaute on tehtynä ja kuoressa. Reskontra on päivitetty ja laskukopiot otettu ja mapitettu. Laitan asiakkaan paperit takaisin arkistoon ja otan seuraavat esille.

Klo 14.43 tarkistan sähköpostini ensimmäistä kertaa koko päivänä. Olen saanut päivän aikana pari puhelua, joihin en pystynyt vastata. Tarkistan ne, numerot ovat tuntemattomia ja kun soittajat eivät ole jättäneet viestiä, en soita takaisin.

Klo 14.47 iskee yllättäen astmayskä ja lievä hengenahdistus. Käyn ottamassa avaavaa lääkettä. Tutustun seuraavan asiakkaan papereihin, suunnittelen terapian sisältöä ja teen valmisteluja.

Klo 14.55 kun jäi pieni hetki vielä aikaa, käyn kuorimassa perunat valmiiksi päivällistä varten.

Klo 15.00 ovikello soi ja asiakas saapui.

Klo 16.10 asiakas lähtee pienen hetken jutusteltuaan. Hänen lähdettyään laitan perunat kiehumaan.

Klo 16.15 puoliso kotiutuu töistään, vaihdetaan ovensuussa pari sanaa.

Klo 16.17 palaan työhuoneeseen ja alan siivota jälkiä. Teen viimeiseen asiakkaaseen liittyvät paperityöt. Päänsärky on jo häiritsevän voimakasta.

Klo 16.30 mennessä olen lähettänyt maksutapahtumat päätelaitteesta eteenpäin, kopioinut tositteet ja täyttänyt kassakirjan päivän osalta.

Klo 16.32 tarkistan sähköpostit uudelleen ja luen juniorin koululta tulleet viestit Wilmasta.

Klo 16.36 suljen koneet. Olen taas saanut pari puhelua, joihin en pystynyt vastata. Taaskin soitettiin tuntemattomista numeroista jättämättä viestejä vastaajaan. En soita takaisin.

Klo 16.37 vaihtuu kotivaatteet ylle ja painelen keittiöön ruuanlaittoon. Kuorin ja pilkon sipulin, ruskistan sen jauhelihan kanssa, teen kastikkeen. Seisoskelen siinä hellan äärellä kastikkeen teossa ja pöytää kattaen, kunnes

klo 17.16 ruoka on valmis ja istuudutaan syömään.

Klo 17.37 olemme syöneet, pöytä on siivottu. Koska kuukausi vaihtunut, pitäisi minun valmistella kirjapitäjälle edelliskuukauden kirjanpitoaineisto. Se tietää kumminkin pari tuntia töitä eikä se pääkipuisena kiinnosta, päätän hieman huonolla omatunnolla jättää ne taas tuonnemmaksi ja lähdetään puolison kanssa raksalle. Koska säät ovat jäähtymässä, pesen raksalla ikkunoiden uloimpia ruutuja, pyyhin myös ikkunapeltejä ja ovien ulkopintoja. Ikkunanpesurista loppuu virta kesken kaiken, pitää jatkaa työtä jonain toisena iltana.

Klo 19.30 alkaa olla pimeää ja lähdetään raksalta suoraan ruokakauppaan.

Klo 20.15 olemme taas kotona. Etsin pesurin laturia sitä löytämättä, jolloin menee hermot totaalisesti. Ahdistaa. Että minä vihaan tätä taloa ja tässä asumista! Kauan jatkunut univaje ja stressi saa padot murtumaan. Istun pitkään pimeässä kyynelten valuessa pitkin poskia. Tunnistan olotilani kyllä, olen elänyt sen kanssa jo niin kauan, että se on tuttu. Oma peikkoni, burnout, roikkuu aina lahkeensuussani kiinni valmiina iskemään torahampaansa nilkkaani. Raahaan peikkoani kai ainiaan perässäni. Tunnepuolella mennään taas liukumäkeä alas, alas ja olen voimaton pysäyttämään vauhtia. Ajatus harhailee, on vaikea keskittyä. Hengitän, yritän keskittää ajatukseni ympäriltä kuuluviin ääniin. Työhuoneen kello tikittää, keittiöstä kuuluu astioiden kolinaa, ulkoa ohikiitävän ambulanssin sireenit. Kuuntelen omaa hengitystäni, yritän pitää ajatukset kasassa. Pää on jo niin turta, että on vaikeaa edes ajatella. Vähitellen rauhoitun, kyyneleet kuivahtavat poskilleni. Päänsärky jatkuu yhä, moinen itkukohtaus ei sitä ainakaan helpottanut.

Klo 21.10 istutaan olkkarissa ja jutellaan puolison kanssa. Stressistä, burnoutista. En minä ruumiillisesta työnteosta väsy ja jos väsynkin, niin terveellisellä tavalla; sellaisella joka antaa hyvät yöunet. Ajatustyö se minua uuvuttaa, kaikki se suunnittelu ja miettiminen, että asiat hoituvat ajallaan. Siitä ei pääparka anna lepoa, alitajunta työskentelee levossakin ja herättelee minua. Ei ole nappulaa, mistä aivot kytkisi pois päältä. Arjen sujuminen tässä talossa myös vaatii jatkuvaa suunnittelua ja ajattelua; milloin voi pestä pyykit, milloin voi käytää kuivausrumpua, voiko käydä suihkussa, voiko imuroida? Kuivausrummun käydessä jos imuroi, palaa sulake. Pyykkikonetta ei voi käyttää kuivausrummun kanssa yhtä aikaa, kun palaa sulake. Pyykkikoneen ollessa päällä ei voi imuroida, kun palaa sulake. Poika ei voi pelata pleikkaa kuivausrummun käydessä, kun palaa sulake. Pieniä haittoja arkea pyörittäessä?  Firman asioiden hoitaminen vaatii myös melkoisen paljon miettimistä ja suunnittelua. Kaikki se ajatustyö ja ihmisellä vain yhdet aivot käytössä! Tässä vaivassa ei ylimääräisistä käsipareista ole apua, kun se suunnitteleminen tapahtuu silti vain minun päässäni. Ylimääräiset käsiparit usein vain lisäävät sitä ajatustyötä ja siten lisäävät myös stressiä. Stressi helpottuu ajallaan, kun raksa valmistuu. Viikonloppuna Levillä hieman olo helpotti, vaikka yöt olivat yhtä huonot. Ympäristönvaihdos varmaan auttoi. Poreammeessa silti huomasin, etten saa ajatuksiani kuriin, vaikka tieten tahtoen yritin luoda rentouttavan ilmapiirin. Edes rentoutusharjoitteet eivät onnistuneet. Tämä polku on minulle tuttu, täällä olen käynyt aiemminkin. Nyt minulla kuitenkin on kartta, jota seurata. En ole huolissani. Katsotaan telkkarista jotain helppoa ohjelmaa, jossa ei tarvita aivoja. Mieli tyyntyy vähitellen. Puoliso ymmärtää ja sekin helpottaa.

Klo 22.40 menen nukkumaan ja nukun yhdellä heräämisellä aamuun asti. Aamulla olen jälleen tasapainossa. Potkin peikkoani päähän aina kun se uskaltaakin nostaa päätään, enkä anna sille periksi!

Työmuurahaiset

Rairuohoa vaiko uutta nurmea?

Kyllä kai tässä jonkin sortin hulluja ollaan Pasin kanssa kumpainenkin, työhulluja ainakin ja ehkä vähän muutenkin. Tai minä ainakin olen ja orjapiiskuri samalla. Edelleen pihatöissä on vietetty kaikki mahdollinen vapaa-aika paria sadepäivää ja Pasin työreissupäiviä lukuunottamatta. Mutta ollaan me sitten saatu paljon aikaiseksikin. Etupihalla vihertää jo nurmi, mullat on levitettynä molempiin päätyihin ja osin takapihallekin. Taaksepäin katsellessa välillä tulee ihmeteltyä, miten vähän niitä vapaapäiviä on kertynytkään. Toisaalta, ollaanhan me tehty 4 kohtalaisen isoa urakkaa, jotka ainakin osa rakentajista jättää rakennusvaiheessa tekemättä. Pasi oli lisäksi maanrakennustöissä lapiomiehenä keväällä, jonkin verran pääsin minäkin siihen mukaan, myös routaeristys tehtiin suurimmalta osin itse. Eli vaikka liki muuttovalmiiksi talo rakennetaankin, niin onpa siinä riittänyt oman päivätyön ohella todella paljon tekemistä itsellekin -ja parille sukulaiselle. Lisäksi vielä suunnittelemiseen ja kalustamiseen käytetty työ siihen päälle + yhteydenpidot talotoimittajaan, kirvesmiehiin, sähkö- ja LVI miehiin, muurariin, kalustetoimittajiin, valvojaan ja viranomaisiin. Huhhuh, joku varmasti listasta unohtuikin.

Vastenmielisin osuus eli takapihalle tehdyn väliaikaisen liittymän purkaminen ja kaupungilta "lainassa" olleen puiston palauttaminen entiseen asuunsa saatiin alulle sunnuntaina. Tai oikeastaan saatiin pohjatyöt jo kokonaan tehtyä, enää tarvitaan vain multa ja heinänsiemenet sinnekin. Jokainen voi itse kuvitella, millaista on savipohjaisen maan muokkaus haravalla ja lapiolla, kun siihen on työmaaliikenne painanut sepelit ja hiekat saven kanssa sekaisin... punttisalille ei tänä syksynä ole tarvinnut liikahtaa, kun lihakset ja nivelet huutaa hoosiannaa ilmankin! Eilen saatiin vielä yksi peräkärryllinen rakennusjätettä kerättyä takapihalta pois, niiden alla ollut alue on toki vielä tasaamatta. Multakuorman kun vielä saisi tilattua ja pari päivää (=iltaa) niitä leviteltyä, niin pihahommat alkaisi olla tältä syksyltä taputeltu.Johan tässä kohta ollaankin lokakuussa. Päivän lyenemisen huomaa siitäkin, että pihatöistä ei enää puoli kahdeksan jälkeen tule mitään, kun ei yksinkertaisesti näe enää riittävästi. Otsalampun valossa ei sentään ole työpäivää jatkettu, ainakaan vielä.

Vanhan kierrättäminen pihallamme jatkuu. Entisenä vilpolana palvellut kestopuuterassi sai uuden tehtävän toimien jatkossa mattotelineen alustana. Grillin edustalla ja etupihan patiolla olleista laatoista osa pääsi kodinhoitohuoneen portaiden edustalle, osa askelmiksi portaiden ja mattotelineen välille ja suurin osa autotallin päätyyn.

Kasvistoahan olen myös "kierrättänyt" eli perennapenkki kukkii ensi kesänä muutamaa täydennystä lukuunottamatta entisin voimin, valkokukkainen puistosyreeni vaihtoi paikkaansa tontin toiselle takakulmalle ja sininen syreenin"pentu" pääsi myös rakentamaan uutta juuristoa takapihalle. 'Grenman'- omppupuumme siirtyi jo keväällä eri paikkaan ja on toivottavasti ennättänyt juurtua uudelleen talven varalle. Poistin keväällä kaikki omput sitä rasittamasta, jotta puuraasu hoksasi käyttää energiansa juuristoon. Koska se on latvustoltaan varsin harva, en oksia typistänyt lainkaan. Toivottavasti saadaan lauha talvi... ja kunpa vielä lokakuukin pysyisi keskimääräistä lämpimämpänä, jotta ennätettäisiin saada kaikki pihatyöt valmiiksi (ja ikkunat pestyä!).

Lapinnauhus ennätti kukkaan

Sininen puistosyreeni uudella paikallaan

Pihaprojektin ollessa loppusuoralla sanoi vanha kottikärry työsopimuksensa irti - ja tietysti sunnuntaina. Eihän me ihan vielä ilman kottista pärjätä, ja kun rautakaupat eivät meillä ainakaan palvele sunnuntaisin, niin hetkonen piti tuumailla. Uusi kottis löytyi Tokmannilta, joka onneksi palvelee myös sunnuntaisin. Eikä sitäkään päivää tarvinnut tuhlata lepoon...

Tällä kelpaa kärrätä

Kotiportailla odotellaan

Vieläkö ehtii nurtsin tekoon?

Syyskuun toinen viikko on lopuillaan, edellisen tekstin jälkeen rakennuksella on käyty jossain välissä laittamassa puhallusvillat välikattoon ja piippukin on pellitetty ja hatutettu. Itse ollaan pikkuhiljaa siivoiltu pihamaata ja tasoiteltu etupihaa, Pasi veti myös maakaapelit ulkovalaisimille. Tänään kävi vihdoin sähkömies asentamassa pollarivalaisimet ja kytkemässä autotalliin sähköt päälle. Tarkoitus oli tänä viikonloppuna aloitella nurmikon kylvö etupihalta, minulle iski eilen syysflunssa kuumeineen, joten saapa nähdä, miten paljon saadaan aikaiseksi. Sää lämpeni lähelle 20 astetta ja lämmintä on luvattu koko viikonlopulle, joten sen puolesta olisi mitä ihanteellisin ajankohta nurmikkoa kylvää.

Viime viikonloppuna suoritin perusteellisen hyökkäyksen rakennuspölyjä vastaan, aseena Ramirentilta vuokrattu teollisuusimuri HEPA- suodattimella. Rakennuksella ollut ilmankuivaaja suljettiin muutamaksi tunniksi, jotta pöly laskeutuisi lattialle. Ja olihan sitä!!! Koko lattia vaaleanruskean, hienojakoisen pölyn peittämänä. Lattian imuroinnin jälkeen pyyhin kuivalla staattisella liinalla kaikki sisäkatot ja seinäpinnat, minkä jälkeen lattia imuroitiin vielä uudelleen. Kaikkea en toki tehnyt samana päivänä. Kuulemma rakennuspölyä on pinnoilla jopa vuoden kuluttua rakentamisesta, ajattelin että jospa meillä ei sitten olisi. Astma ei tykkää kotipölystä eikä varsinkaan rakennuspölystä. Imurin kanssa olen heilunut aiemminkin, jo ennenkuin väliseinät levytettiin umpeen.Silloin kävin kaikki seinien läpiviennit ja väliseinien alajuoksut imuroimassa kipsipölystä. Siivottavaa varmasti riittää jatkossakin, mutta nuo pölyt ainakin ovat poissa. Kun meillä on kahdella perheenjäsenellä astma ja muillakin allergioita, koitan taistella pölyjä vastaan mahdollisimman varhain. Suunnittelin, että sitten valmiina pinnat pitäisi ennättää saada ainakin pari kertaa puhdistettua, ennenkuin ilmastointi kytketään päälle. Nythän kaikki kanavistot on tulpattuina ja  minun puolestani saavat ollakin, kunnes sisällä ei enää pölyäviä töitä tehdä. En ole neuroottinen, mutta sisäilma-asioissa olen tarkka. Siperia opettaa...

Puustellille on tehty kalustetilaus keittiön, kodinoitohuoneen ja WC:n kalusteista. Puustellin kanssa tehtiin kaupat jo keväällä, kun heillä oli silloin niin hyvät 90-vuotistarjoukset. Päätöstä auttoi myös se, että myyjä aidosti kuunteli toiveitamme, olemme saaneet häneltä todella asiantuntevaa ja hyvää palvelua. Liukuovikomerot (Kirena) päädyttiin tilaamaan Päivän Peilin verkkokaupasta, nakkaanpas tuohon suoran linkin: http://www.liukuovitukku.fi/  Saimme heiltä niin hyvän tarjouksen, ettei siihen muut pystyneet. Pidin myös siitä, että itse pystyi valita useista vaihtoehdoista komeroiden sisukset ja ovet mielensä mukaan ja laskuri laski hinnan heti näkyville. Vain nuorison makuuhuoneisiin tulee varsinaiset komerot, meidän makuuhuoneeseen ja aulaan tehdään Sovellan/Elfan systeemeillä kaapistot. Meidän makuuhuone sujunee kivuttomammin, koska siellä asennetaan liukuovisysteemit seinästä seinään. Aulan kaapisto pitää saada värkättyä päätylevyistä ja liukuovista. Voipi olla, että jossain vaiheessa sitä ratkaisuani vielä kiroan... Tuossapa luonnokset keittiöstä ja kodinhoitohuoneesta:

Sisustajan tuloon on enää aikaa reipas 2 viikkoa, onneksi arki on täynnä työtä ja tohinaa, niin ei jouda päiviä laskeskella. Toivottavasti tämä syksy on vielä pitkään aurinkoinen ja lämmin, kun pihalla riittää vielä runsaasti töitä.

Pihatöissä

En viitsinyt samaan aiheeseen liittyen aloittaa uutta tekstiä, joten jatkan saman otsikon alle. Oltiin tänään (lauantaina) päivällä pihatöissä ja saatiinkin osalle etupihaa multaa levitettyä, 37 kottikärryllistä. Huomenna jatkuu sama urakka. Mullan levityksen lisäksi tehtiin yksi kaatopaikkakuorma ja siirrettiin mattoteline takapihalle ja myös komposti kutakuinkin omalle paikalleen. Epämääräistä romua on edelleen siellä täällä, mutta suurin osa pihasta on nyt siivottu. Etupihalle jäänee talven yli muutamia lautapinoja ym., joille pitää katsella sitten myöhemmin parempi paikka. Mutta sitä ennen pitäisi saada autotalli-varastorakennus siivottua ja se tuskin onnistunee ennen talvea. Alla pari pihakuvaa:

Maalissa!

Omalta osaltani ulkomaalaustyöt on nyt tehty, itse asiassa jo eilen illalla sain viimeiset vuorilaudat maalattua. Olen siltä osin sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti maalissa; käsivarsista löytyi yhä tänäänkin valkeita viiruja. Pasi aloitti tänään illalla maalaamaan vielä terassin katon harvalaudoitusta, minä en tälle vuotta enää pensseleihin koske! Vapaailtaa en saanut tosin minäkään, kävin raksalla harjailemassa kivituhkaa kivetykseen jääneisiin rakoihin ja lopuksi suihkuttelin koko alueen puhtaaksi - tai sinne päin. Jospa sateet huuhtoo sitten loput sotkut syksyn aikana tiehensä. Timpurit olivat tänään saaneet sisäpuolen työt tällä erää tehtyä ja siivonneet työmaan tosi siistiksi. Reippaana tyttönä ajattelin silti käydä imuroimassa rakennuspölyä lattialta, mutta sainkin enemmän sotkua aikaiseksi, kun imurin poistopuhallin pöläytteli sakeat pölypilvet ilmaan leijumaan. Täytyy miettiä uutta strategiaa rakennuspölyn taltuttamiseksi.

Talo on sitten nyt sisustusta vaille valmiina! Ja sisustaja tulee töihin näillä näkymin tämän kuun lopussa. Ennen kuin hän aloittaa työnsä, niin oletettavasti tässä kuussa ei taida tapahtuakaan sitten mitään muuta. Alustavan suunnitelman mukaan meidän syyslomaviikolla (vk 43) päästäisiin sitten laittamaan kaappeja paikoilleen. Loppusuora häämöttää ja muuttopäivä lähenee...

Tässäpä nyt muutama sisäkuva, kuten lupailin:

olkkari-keittiö-ruokailutila

kodinhoitohuone

eteisaula