Työmuurahaiset

Rairuohoa vaiko uutta nurmea?

Kyllä kai tässä jonkin sortin hulluja ollaan Pasin kanssa kumpainenkin, työhulluja ainakin ja ehkä vähän muutenkin. Tai minä ainakin olen ja orjapiiskuri samalla. Edelleen pihatöissä on vietetty kaikki mahdollinen vapaa-aika paria sadepäivää ja Pasin työreissupäiviä lukuunottamatta. Mutta ollaan me sitten saatu paljon aikaiseksikin. Etupihalla vihertää jo nurmi, mullat on levitettynä molempiin päätyihin ja osin takapihallekin. Taaksepäin katsellessa välillä tulee ihmeteltyä, miten vähän niitä vapaapäiviä on kertynytkään. Toisaalta, ollaanhan me tehty 4 kohtalaisen isoa urakkaa, jotka ainakin osa rakentajista jättää rakennusvaiheessa tekemättä. Pasi oli lisäksi maanrakennustöissä lapiomiehenä keväällä, jonkin verran pääsin minäkin siihen mukaan, myös routaeristys tehtiin suurimmalta osin itse. Eli vaikka liki muuttovalmiiksi talo rakennetaankin, niin onpa siinä riittänyt oman päivätyön ohella todella paljon tekemistä itsellekin -ja parille sukulaiselle. Lisäksi vielä suunnittelemiseen ja kalustamiseen käytetty työ siihen päälle + yhteydenpidot talotoimittajaan, kirvesmiehiin, sähkö- ja LVI miehiin, muurariin, kalustetoimittajiin, valvojaan ja viranomaisiin. Huhhuh, joku varmasti listasta unohtuikin.

Vastenmielisin osuus eli takapihalle tehdyn väliaikaisen liittymän purkaminen ja kaupungilta "lainassa" olleen puiston palauttaminen entiseen asuunsa saatiin alulle sunnuntaina. Tai oikeastaan saatiin pohjatyöt jo kokonaan tehtyä, enää tarvitaan vain multa ja heinänsiemenet sinnekin. Jokainen voi itse kuvitella, millaista on savipohjaisen maan muokkaus haravalla ja lapiolla, kun siihen on työmaaliikenne painanut sepelit ja hiekat saven kanssa sekaisin... punttisalille ei tänä syksynä ole tarvinnut liikahtaa, kun lihakset ja nivelet huutaa hoosiannaa ilmankin! Eilen saatiin vielä yksi peräkärryllinen rakennusjätettä kerättyä takapihalta pois, niiden alla ollut alue on toki vielä tasaamatta. Multakuorman kun vielä saisi tilattua ja pari päivää (=iltaa) niitä leviteltyä, niin pihahommat alkaisi olla tältä syksyltä taputeltu.Johan tässä kohta ollaankin lokakuussa. Päivän lyenemisen huomaa siitäkin, että pihatöistä ei enää puoli kahdeksan jälkeen tule mitään, kun ei yksinkertaisesti näe enää riittävästi. Otsalampun valossa ei sentään ole työpäivää jatkettu, ainakaan vielä.

Vanhan kierrättäminen pihallamme jatkuu. Entisenä vilpolana palvellut kestopuuterassi sai uuden tehtävän toimien jatkossa mattotelineen alustana. Grillin edustalla ja etupihan patiolla olleista laatoista osa pääsi kodinhoitohuoneen portaiden edustalle, osa askelmiksi portaiden ja mattotelineen välille ja suurin osa autotallin päätyyn.

Kasvistoahan olen myös "kierrättänyt" eli perennapenkki kukkii ensi kesänä muutamaa täydennystä lukuunottamatta entisin voimin, valkokukkainen puistosyreeni vaihtoi paikkaansa tontin toiselle takakulmalle ja sininen syreenin"pentu" pääsi myös rakentamaan uutta juuristoa takapihalle. 'Grenman'- omppupuumme siirtyi jo keväällä eri paikkaan ja on toivottavasti ennättänyt juurtua uudelleen talven varalle. Poistin keväällä kaikki omput sitä rasittamasta, jotta puuraasu hoksasi käyttää energiansa juuristoon. Koska se on latvustoltaan varsin harva, en oksia typistänyt lainkaan. Toivottavasti saadaan lauha talvi... ja kunpa vielä lokakuukin pysyisi keskimääräistä lämpimämpänä, jotta ennätettäisiin saada kaikki pihatyöt valmiiksi (ja ikkunat pestyä!).

Lapinnauhus ennätti kukkaan

Sininen puistosyreeni uudella paikallaan

Pihaprojektin ollessa loppusuoralla sanoi vanha kottikärry työsopimuksensa irti - ja tietysti sunnuntaina. Eihän me ihan vielä ilman kottista pärjätä, ja kun rautakaupat eivät meillä ainakaan palvele sunnuntaisin, niin hetkonen piti tuumailla. Uusi kottis löytyi Tokmannilta, joka onneksi palvelee myös sunnuntaisin. Eikä sitäkään päivää tarvinnut tuhlata lepoon...

Tällä kelpaa kärrätä

Kotiportailla odotellaan