Vuodatusta lattianvalua ja poutapäiviä odotellessa

Se, joka odottelee mukavaa turinaa raksaprojektin viimeisistä vaiheista, voi hypätä tämän päivityksen yli. Sellaista ei nimittäin ole luvassa. Käytän tämän vapaan hetkeni itselleni harvinaisella tavalla: minä aion vakaasti nyt valittaa!

 

Raksalla ei nyt hetkeen tapahdukaan mitään, lattianvalu on vuorossa seuraavana ja se tapahtuu joskus ensi viikolla. Timpurit jäivät lomalle, joten nyt sitten odotellaan. Ja odotellaan. Ja odotellaan. Olen tainnut jossain vaiheessa jo mainitakin, ettei kärsivällisyys valitettavasti kuulu hyveisiini. Oikeastaan nyt odotellaan säiden poutaantumista niin paljon, että saataisiin maalattua loputkin paneelit.

 

Oma loma alkaa viikon kuluttua, joten sitten viimeistään poutaantuu...3.7. eteenpäin luvassa on pelkkää auringonpaistetta ainakin sinne, missä minä liikun. Tämä vuokra-asuminen alkaa käydä hermoille, seinät kaatuu päälle. En ole koskaan aiemmin ollut niin paljoa sisätiloissa, kuin nyt. Kun omat työtilatkin ovat kotona, ei tule edes työmatkalla mahdollisuutta ulkoilla. Tuossa meidän parkkipaikalla ei ihan hirveän kauaa huvita pyöriskellä. Normaalisti olen kaikki vapaa-ajat kesällä ulkona. Nyt kun raksallakaan ei ole mitään tekemistä ja sataa päivästä toiseen, on olo kuin vangilla. Työhuoneen ikkunasta näkyy palanen katua ja masentavan huonossa maalissa oleva vastapäisen talon seinä sekä harmaata taivasta. Kotona saatoin seurata vuodenaikojen vaihtumista ja tähän aikaan omenapuiden kukintaa, pihalla tepastelevia fasaaneja ja ensimmäisiä lentotuntejaan ottavia varpuslapsia. Täällä näkyy vain naakkoja ja lokkeja ja ohi kiitäviä autoja. Eipä ole minusta kerrostaloasukiksi, ei. Arjen pyörittäminen näin ahtaasti asuen ja samoissa tiloissa työskennellen on todella haasteellista ja tällä hetkellä olen tätä pikinikretkeilyä kurkkua myöten täynnä. Kun ei pääse mihinkään pakoon. Nyt minut voisi syväjäädyttää pariksi kuukaudeksi tai vaikka talveen saakka, jättäisin niin mieluusti nämä päivät tässä väliin.

 

Etupuolelta, terassi vielä rakentamatta

Eilen oli hetken ajan poutaa, joten käväistiin raksalla ja otin vihdoin ja viimein pari ulkokuvaa. Takaosaltaan aika rumalta tai mitäänsanomattomalta tuo näyttää ulospäin ainakin vielä, saas näkyä paraneeko ulkomuoto yhtään sitten valmiinakaan. Koska tontti on niin valoisa eikä auringolta suojaavaa puustoa ole mahdollista edes istuttaa, on ikkunoiden koko ja määrä nykyrakennuksiin verrattuna aika pieni. Arkkitehtuurisesti talon on sulauduttava ympäristöönsä, joten siksikin ulkomuoto on mikä on.

Eteläpääty

Näkymä takaa, on ainakin tästä kuvakulmasta hyvin tylsä

Sataa, sataa ropisee...

 

Kotona taas

Jussin viettoon karattiin Lappiin, joten blogi sai olla viikon aivan rauhassa. Timpuritkin olivat viime viikon toisella työmaalla, joten meidän pakomatkan aikana ei rakennuksella ollut ulospäin näkyvää ja yhtä nopeaa edistymistä tapahtunutkaan. Edelliseen tekstiin verrattuna tosin eteenpäin on menty: ikkunat on paikoillaan, ulkoseinien paneloinnit lähes tehtyinä ja viimeisimpänä ikkunapellitkin laitettu. Ja sähkärit ovat käyneet vetämässä ulkoseiniin pistorasioiden pohjat paikoilleen, terassille on vedetty ulkovalojen johdotuksia ja myös sisäkattoon on vedetty johtoja kattovaloille. Myös putkimiehet ovat ahkeroineet; vesijohdot on paikoillaan ja tänään ilmestyivät myös lattialämmitysputket. Tämän päivän aikana oli myös raudoitukset tehty eli lattia alkaa olla vähitellen kai valua vaille valmis. Saisi vaan jo lakata satamasta... Ulkokuvia en viitsi ottaa, ennen kuin keli paranee. Lattian valu olisi nykyisten tietojen valossa tulossa ensi viikolla. Ja timpuritkin ovat jäämässä lomalle, joten lattian valun jälkeen taitaa olla työmaalla hetki hiljaista.

 

Tekninen tila toissapäivänä

Etualalla tekninen tila tänään

 

On siellä putki ja johto poikineen

 

Ikkuna ja ikkunapelti

 

Ihmettelyä ja ihastelua

Rakennuksen edistymisen nopeus jaksaa minua hämmästyttää. Tontilla oli 2 viikkoa sitten vasta sokkeli ja nyt jo selkeä talo! Mehän emme ole koskaan aiemmin taloa rakennuttaneet, joten päivittäin kohdataan aina jotain täysin uutta. En osaa edes nimetä sitä tunnetta, miltä tuntuu joka kerta, kun työpäivän päätteeksi käyn katsomassa aikaansaannoksia rakennuksella. Sekoitus iloa, onnea, ihmetystä, suunnatonta tyydytystä... jotain minulle täysin uutta ja ennaltakokematonta. Tunne on ehkä siksikin niin erityinen, kun ajattelee miten monta tuntia olen taloa suunnitellut ja piirtänyt. Lähipiiri varsin hyvin muistaa, miten monta tuntia sitä piirrettiinkin - taisivat olla viidennen version kohdalla jo kurkkua myöten taloja täynnä. Minähän en näe enkä kuule mitään, mitä ympärillä tapahtuu uppotuessani johonkin mielenkiintoiseen, syynä lienee jonkin sortin isältäni periytynyt geenivirhe. Joten lähimmäisten ei auta muuta kuin kärsiä. Tässä talossa ehkä toteutuu myös kaukainen haave, saavutan jotain, mitä olen aina halunnut. Tiedostan myös sen, että saadaan viimeinkin homeeton talo...joten ihmekös tuo,  jos vähän tunteet myllertää. Kun talon alustava luovutuspäivä on 15.12., niin päivittäinen vierailu raksalla on vähän kuin avaisin aina yhden joulukalenterin luukun jännittäen, mitähän sen takaa löytyy. Joulukuuhun on vaan niin pitkä aika, etten jaksa vielä alkaa päiviä laskemaan. Joten yritän elää nyt vaan rauhassa nykypäivässä ja ihmetellä, ihastella ja taltioida muistoja.

 

Tiistain jälkeen on ulkoseiniin saatu paneeleja, yläpohjaan villaa ja höyrynsulkumuovit, viemärit ja viimeisimpänä lattiastryroxit. Ja pihalle oli ilmaantunut lasti ikkunoita ja ulko-ovia, joten nekin saataneen pian paikoilleen. Nyt vain toivon poutasäätä koko viikonlopulle, jotta päästäisiin aloittamaan ulkoseinien maalaukset. Aluehan on 80-luvulla rakennettua, talot tiiliverhoiltuja. Kaava kuitenkin salli rakentaa puutalon, joten päädyimme valitsemaan sellaisen värin, mikä soveltuu ympäristöön. Olisin tosin mieluiten maalannut talon harmaaksi, mutta punatiilitalojen keskelle ei sitä oikeasti voinut edes ajatella. Sävynä on nyt sitten Tikkurilan 527X, mikä ainakin pohjamaalattuna näyttää oikeastaan ihan kivalta.

 

Ulkokuvia en ole tainnut julkaistakaan hetkeen, joten korjataanpa tilanne tämän päiväisten otosten myötä:

Etupihan puolelta. Vasemmalla työhuoneen ikkuna  ja -ovi, keskellä tekninen tila ja sen vieressä pääsisäänkäynti.

Pohjoispääty, työhuoneen ja pesuhuoneen pikkuikkunat.

Takapihan puolelta. Kodinhoitohuoneen ovi ja ikkuna ja makuuhuoneiden ikkunat.

Eteläpääty ja olohuoneen pikkuikkuna.

Ja vielä pari sisäkuvaa:

Tältä näytti eilen putkimiesten jäljiltä...

...ja tältä tänään.

Ensi viikolla jatkunee ulkoseinien verhoukset, putkimiehet alkavat kaiketi myös vetämään lattialämmitysputkistoa. Itse lähdetään tiistaina reissuun, joten kolmelta päivältä jää "joulukalenterini" luukut avaamatta. Mitenköhän sitä malttaa olla poissa???

 

 

 

Sehän on talo!

Taas on pari työpäivää timpureilla takana ja huimaa vauhtia rakennus etenee. Kahden päivän aikana on tuulensuojalevyt asennettu, laitettu villat, höyrynsulkumuovit seiniin ja ulkoseinien sisäpuoliset koolauksetkin ovat miltei valmiina. Huomenissa olisi putkimiehet tulossa viemäreitä asentamaan. Vaikka viikonloppuna satoi taas hurjasti, olivat villat kuivat. Täytyy tässä välissä kehua meidän timpureita; työ sujuu kuin rasvattuna ja jälki on uskomattoman siistiä. Äärettömän tyytyväinen olen työn laatuun ja JT-talon toimintaan yleensäkin. Rehellistä ja reilua toimintaa kauttaaltaan ainakin tähän asti, voidaan olla luottavaisin mielin.

 

 

Tuossa yllä on vaihteeksi pari sisäkuvaa. Kuten kuvistakin voi päätellä, talosta ei tule jättisuuri.  Tontti on kapea ja talo sijaitsee tontin takaosassa. Pääsisäänkäynti ja suurin osa pihasta avautuu länteen. Tontin kapeuden vuoksi eteläpuolella ei ole puustoa auringonpaahteelta suojaamassa, taloon paistaa aurinko oikeastaan koko päivän. Viime kesän helteillä olimme viikon Tallinnassa ja yöllä kotiin palatessamme (entiseen taloon) meillä oli sisälämpötila +35°C. Uudessa talossa toivottavasti etuosan terassi suojaa pahimmalta paahteelta. Makuuhuoneet sijoitettiin itäpuolelle myös siksi, ettei kesällä olisi niin kuuma nukkua. Tästä syystä jouduin tekemään kompromissin keittiön ja olohuoneen suhteen. Olisin halunnut keittiön itäpuolelle ja olohuoneen länsipuolelle, mutta siinä tapauksessa makuuhuoneista 2 olisi pitänyt sijoittaa eteläpäätyyn. Nyt sitten meille tulee keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen yhdistelmä talon etelä-länsipuolelle.

Nosturi ja lentävä mat...ei kun katto

Katto saatiin valmiiksi tällä viikolla. Tavoitteena oli maalata otsalaudat ja päätypaneelit vielä kun katto oli maan pinnalla. Sateiden vuoksi ei siihen tavoitteeseen sitten päästy. Pensseleiden varteen päästiin oikeastaan vasta eilen, kun sääennusteet lupailivat muutaman päivän poutajaksoa. Eihän kolme ihmistä yhden illan aikana ihan mahdottomia ennätä, joten vain otsalaudat ja pohjoispäädyn harvalaudoitus saatiin maalatuksi päätyjen jäädessä odottelemaan.  



Tältä korkeudelta päädyt olisi ollut helppo maalata...

Katon nosto oli suunnitteilla loppuviikolle, mutta vielä eilen illalla ei ollut varmuutta, saadaanko perjantaille nosturia. Asia varmentui sitten tänä aamuna. Klo 9.00 oli nosturin määrä saapua ja aika lailla sovittuna aikana katon taakse ilmestyikin jotain...

 



Tämän pidemmälle ei jääty paikan päälle ihmettelemään. Jälkeenpäin kuulin puolisolta, että nosturi oli ollut kaiken kaikkiaan pari tuntia paikalla. Sen vaan sanon, että kohtalaisen hurjaa touhua tuo timpurien työ - taas on hatunnoston arvoinen paikka! Uskomattomalla vauhdilla rakentaminen etenee ja silti jälki on erinomaista. Kovan luokan ammattilaisia nuo meidän timpurit. Illalla käytiin vielä koko perhe ihmettelemässä päivän aikaansaannoksia:

Tuossa päädyn vieressä seistessä ei voinut kuin manailla kuluneen viikon sateita...tuota päätyä ei ihan lyhyillä tikkailla sitten enää maalatakaan. Ei taaskaan mennyt niin kuin Strömsöössä, vaan mikäpä meillä menisikään... No, saatiinpa tänään kuitenkin aurinkoinen päivä! Tässä vaiheessa pahoittelen sivujen ulkoasussa ilmenevää sekavuutta; ohjelma ei kerta kaikkiaan taivu tahtooni ja nakkelee kuvia minne haluaa.



Talo takaapäin. Aika massiivinen :-)

Aluskatetta

Vaikka päivä on ollut sateinen, oli tontilla päivän päätteeksi taas mukava pyörähtää. Kieltämättä olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, kun pääsi katon alle kurkistelemaan. Käsittämätön olo on nähdä sen, mikä oli vain haaveena paperille piirrettyjä viivoja, muuttuvan joksikin konkreettiseksi ja käsin kosketeltavaksi. Kuvat taas puhukoot puolestaan:



Etupihan puolelta: aluskate ja ruoteet asennettu tänään.

Kurkistus terassin alle pohjoispäädystä; pituutta terassilla vaatimattomasti 17 metriä ja risat. Kukahan sen pitää puhtaana???

Timpurien kädenjälkeä kestää ihailla, joka palkki tarkasti ojossa.

Eteläpääty takakulmalta kuvattuna

Terassi eteläpäädyn puolelta. Tää näyttää nyt ihan miniatyyritalolta, vaikka se onkin katto :-).