perjantai 12. kesäkuuta 2015

Ihmettelyä ja ihastelua

Rakennuksen edistymisen nopeus jaksaa minua hämmästyttää. Tontilla oli 2 viikkoa sitten vasta sokkeli ja nyt jo selkeä talo! Mehän emme ole koskaan aiemmin taloa rakennuttaneet, joten päivittäin kohdataan aina jotain täysin uutta. En osaa edes nimetä sitä tunnetta, miltä tuntuu joka kerta, kun työpäivän päätteeksi käyn katsomassa aikaansaannoksia rakennuksella. Sekoitus iloa, onnea, ihmetystä, suunnatonta tyydytystä... jotain minulle täysin uutta ja ennaltakokematonta. Tunne on ehkä siksikin niin erityinen, kun ajattelee miten monta tuntia olen taloa suunnitellut ja piirtänyt. Lähipiiri varsin hyvin muistaa, miten monta tuntia sitä piirrettiinkin - taisivat olla viidennen version kohdalla jo kurkkua myöten taloja täynnä. Minähän en näe enkä kuule mitään, mitä ympärillä tapahtuu uppotuessani johonkin mielenkiintoiseen, syynä lienee jonkin sortin isältäni periytynyt geenivirhe. Joten lähimmäisten ei auta muuta kuin kärsiä. Tässä talossa ehkä toteutuu myös kaukainen haave, saavutan jotain, mitä olen aina halunnut. Tiedostan myös sen, että saadaan viimeinkin homeeton talo...joten ihmekös tuo,  jos vähän tunteet myllertää. Kun talon alustava luovutuspäivä on 15.12., niin päivittäinen vierailu raksalla on vähän kuin avaisin aina yhden joulukalenterin luukun jännittäen, mitähän sen takaa löytyy. Joulukuuhun on vaan niin pitkä aika, etten jaksa vielä alkaa päiviä laskemaan. Joten yritän elää nyt vaan rauhassa nykypäivässä ja ihmetellä, ihastella ja taltioida muistoja.
 
Tiistain jälkeen on ulkoseiniin saatu paneeleja, yläpohjaan villaa ja höyrynsulkumuovit, viemärit ja viimeisimpänä lattiastryroxit. Ja pihalle oli ilmaantunut lasti ikkunoita ja ulko-ovia, joten nekin saataneen pian paikoilleen. Nyt vain toivon poutasäätä koko viikonlopulle, jotta päästäisiin aloittamaan ulkoseinien maalaukset. Aluehan on 80-luvulla rakennettua, talot tiiliverhoiltuja. Kaava kuitenkin salli rakentaa puutalon, joten päädyimme valitsemaan sellaisen värin, mikä soveltuu ympäristöön. Olisin tosin mieluiten maalannut talon harmaaksi, mutta punatiilitalojen keskelle ei sitä oikeasti voinut edes ajatella. Sävynä on nyt sitten Tikkurilan 527X, mikä ainakin pohjamaalattuna näyttää oikeastaan ihan kivalta.
 
Ulkokuvia en ole tainnut julkaistakaan hetkeen, joten korjataanpa tilanne tämän päiväisten otosten myötä:
Etupihan puolelta. Vasemmalla työhuoneen ikkuna  ja -ovi, keskellä tekninen tila ja sen vieressä pääsisäänkäynti.

Pohjoispääty, työhuoneen ja pesuhuoneen pikkuikkunat.

Takapihan puolelta. Kodinhoitohuoneen ovi ja ikkuna ja makuuhuoneiden ikkunat.

Eteläpääty ja olohuoneen pikkuikkuna.
Ja vielä pari sisäkuvaa:




Tältä näytti eilen putkimiesten jäljiltä...

...ja tältä tänään.

Ensi viikolla jatkunee ulkoseinien verhoukset, putkimiehet alkavat kaiketi myös vetämään lattialämmitysputkistoa. Itse lähdetään tiistaina reissuun, joten kolmelta päivältä jää "joulukalenterini" luukut avaamatta. Mitenköhän sitä malttaa olla poissa???
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti