Miltei sisustusta vaille valmiina...

Kirvesmiehemme palasivat viime perjantaina takaisin meidän työmaallemme ja taas myös sisäpuolella tapahtuu: sauna ja pesuhuoneen katto ovat saaneet paneelit ylleen ja väliseinät on villoitettu ja miltei kokonaan levytettykin. Tehokaksikkomme pitää melkoista vauhtia työssään ja silti jälki on uskomattoman siistiä - en voi kuin ihailla. Sisäkuvia en vielä ottanut, palataan niihin lähipäivinä.

 

Ulkopuolella maalaushommakin alkaa olla viittä vaille valmista, maalaamatta on enää yhden kulman nurkkalaudat, olohuoneen ikkunan ja terassin oven puitteet sekä terassin harvalaudoitus. Kun maalaamiset saadaan valmiiksi, odottelee takapihalla jo multakuorma levittelemistä. Viherpiipertäjällä oli entisestä perennapenkistä muutamia kukkia otettuna talteen, viime viikolla ne siirtyivät uuteen kukkapenkkiin juuria kasvattelemaan ennen talvea. Pääsevät sitten heti ensi keväänä täydellä vauhdilla kasvamaan ja kukkimaan. Talon edustalla sitä kivetystä on niin paljon, että tekaisin samalla kivikkoryhmän työhuoneen edustalle. Ja tarttuihan sieltä puutarhamyymälästä myös muutama timanttituija mukaan.

 

Kukkapenkistä saa suoraa linjaa hakea

  

Tuijanrääpäleet ja siirretty syreeni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vapaapäivät on tämä kesänä saanut laskea yhden käden sormilla, kieltämättä uupumus alkaa vaivaamaan enemmän ja enemmän. Sen verran katkaistiin arkea, että viime viikonloppuna käytiin pihalla grillaamassa ja ruokailtiin terassilla, onpahan sekin nyt sitten epävirallisesti vihitty käyttöön. Kohta saa alkaa laskea päiviä muuttoon...kieltämättä odottavan aika on pitkä, koitan vielä työntää ajatuksen muutosta taka-alalle, koska ei se ihan heti tapahdu. Oma oireilu on lisääntynyt päivä päivältä tässä vuokra-asunnossa. Vaikka viimeksi kehuin päänsärkyjen olevan taaksejäänyttä elämää, niin sittemmin on päätä särkenyt päivittäin jo viikon päivät. Työhuoneessa kurkunpää kipeytyy ja ääni käheytyy, astmaoireet ovat lisääntyneet, imusolmukkeita kaulalla jomottelee ajoittain ja lisälyönnit ovat palanneet. Yhtään ylimääräistä päivää en tässä asua haluaisi, joten please, please...valmistu talo äkkiä & aika kulu nopsaan!

Homeoireet seuraa kintereilläni

Kirjoitellaanpa vaihteeksi homesairaudesta ja altistumisista, oireista. Lähinnä omia kokemuksia ja ajatuksia, havaintoja.  Ihan tarkkaa alkamisajankohtaa omalle homesairaudelleni en tiedä. Työskentelin kuntasektorilla saman työnantajan palveluksessa vuodesta 1991 vuoteen 2011 saakka. Oireet alkoivat vähitellen, hiipien. Minä, perusterve ihminen aloin sairastelemaan infektioita. Kuumetta en saanut juurikaan, mutta pitkittynyttä lämpöilyä. Kasvojen iho punotti, pahimmillaan jopa kasvoja turvotti. Poskionteloissa oli jatkuvasti limaa ja limakalvoturvotusta. Nenä oli aina tukossa, sain avuksi kortisonisuihkeet ja Duact- kuureja. Sairastin päivittäistä päänsärkyä, johon ei särkylääkkeet auttaneet. Puolen päivän työssäolon jälkeen alkoi huumaava väsymys, keskittymiskyky ja muisti huononivat häiritsevästi. Tästä käytän nimitystä "aivosumu" - ajatus kulkee niin hitaasti ja tahmeasti että se muistuttaa lähinnä sumussa liikkumista. Herkistyin monille hajusteille ja aloin huomaamaan homeen hajun ihmisten vaatteissa - seikka, mihin en ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota. Toisinaan haju oli niin häiritsevä, että kaupassa piti vaihtaa kassajonoa. Aloin saamaan usein toistuvaa kurkunpään kipua ja - tulehduksia, äänen menetystä. Myös hengenahdistusta, sydämen lisälyöntejä ja kaulan alueen imusolmukkeiden kipua viimeisimpinä oireina. Sääreen oli ilmaantunut suuri ihottuma-alue, joka oli ollut siinä 1,5v ajan. Kesällä 2010 työterv.lääkäri passitti minut muutaman viikon sairauslomalle hengenahdistuksen ja äänen menetyksen vuoksi ja jäin siitä suoraan kesälomalle. Olin yhtäjaksoisesti 7 viikkoa poissa työpaikalta ja oireet poistuivat vähitellen. Töihin palattuani 20min jälkeen häipyi ääni kokonaan ilman flunssaa tms. Olin sisäilmaoireita epäillyt jo pitkään, mutten kertaakaan aiemmin ollut niin pitkään ollut poissa työpaikalta, että oireet olisivat ennättäneet poistua. Nyt näyttö oli selkeä.

 

Vaiheista sen jälkeen työpaikallani ei tässä sen enempää, mutta tämä on pakko kertoa: eräs työterveyslääkäri totesi yhdessä palaverissa, että jollei työnantajalta löydy minulle puhtaita tiloja, joissa pystyisin työskentelemään, niin minun pitäisi tehdä sitten omat ratkaisuni. Ja minähän tein: alkuvuonna 2011 päätin työsuhteeni ja aloin yrittäjäksi. Vuokrasin itselleni työtilat rakennuksesta, jossa ei ollut kuulopuheiden perusteella sisäilmaongelmia. Kas kummaa: säären ihottuma parani itsestään, aivosumu oli taakse jäänyttä elämää ja kortisonisuihkeet sain jättää kokonaan. Lämpöily loppui, kasvojen väri palasi normaaliksi enkä sairastanut ainuttakaan hengitystieinfektiota! Elimistö rauhoittui vähitellen.

 

Pienyrittäjänä vuokrataso oli niin kova, että työstä tuntui jäävän itselleni vain sen tekemisen ilo. Niinpä siirryin työskentelemään kotonani v.2013 kesällä. Sen jälkeen alkoi osa oireista palata, lievempänä kuin ex-työpaikassa, mutta kuitenkin vähitellen lisääntyen. Ja sittenpä ollaankin tässä päivässä ja tässä tilanteessa: vanha koti purettuna ja uusi rakenteilla, takana vuokra-asumista 1920-luvulla rakennetussa talossa 5 kuukautta. Tämäkään talo ei taida ihan terve sisäilmaltaan olla, silti yhtään päänsärkyä ei ole ollut, kun kotona särki päätä miltei jatkuvasti. "Aivosumu" on taas tipotiessään, keskittymiskyky ja muisti ovat parantuneet. Imusolmukkeet eivät ole enää kipeät eikä sydämen lisälyöntejäkään juuri tunnu.

 

Tässä vuokratalossa asuessa on nyt loppukesästä silmäni alkaneet kirvellä ja vuotaa, poskionteloihin on tullut limaa ja joka aamu uloshengitys vingahtaa. Itse asiassa astma diagnostisoitiin vihdoin ja viimein pari päivää sitten. Näistä oireista ei toki taaskaan ota oikeasti selvää, onko kyseessä ulkoa tulevat epäpuhtaudet, kun talo vuotaa ikkunoistaan kuin seula ja ilma vaihtuu vain tuulettamalla. Oletettavasti myös ulkona homeitiöiden määrä on lisääntynyt ja voin toki oireilla niistäkin. Vastaava mestarimme sanoi, että mikäli rakennustyöt etenee ongelmitta, voitaisiin parin kuukauden päästä olla jo muuttopuuhissa. Kyllä kiitos - sen verran alkaa nämä toistuvat sisäilmaoireet ärsyttää! On mielenkiintoista nähdä, mitkä kaikki oireet loppuvat muuton jälkeen. Oma kokemukseni on, että sisäilmalta puhtaassa ympäristössä elimistö rauhoittuu ja oireet poistuvat. Jostain kielii sekin, etten enää kaupan kassajonossa haista sitä hometta läheskään niin selvästi, kuin voimakkaimmin oireillessani. Joku on väittänyt niinkin, että vain homeelle altistunut henkilö haistaa sen, väitteen todenperäisyyttä en tiedä.

 

Ex- työpaikkaa on korjausrakennettu jatkuvasti, varmaan toistakymmentä vuotta kaikkiaan. Työkokeilut osoittivat, etten pystynyt työskentelemään korjatuissakaan tiloissa ja saan siellä yhä vieraillessanikin oireita, jos viivyn vähän pidempään. Omalta kohdaltani en siksi tahdo uskoa korjausrakentamisen onnistumiseen silloin, kun henkilöllä on jo homesairaus olemassa. Omalta kohdaltani toivottavasti saan homesairauksille laittaa pisteen muuton jälkeen. Positiivisella mielellä kohti tulevaa, nautitaan 2 viikkoa jatkuneesta auringonpaisteesta taas tänään ja mennään maalaamaan!

 

 

 

 

 

Kantapään kautta ja kädet rakoilla

Pihan kivityöt alkaa olla kutakuinkin valmiina. Voipi olla hassua tehdä niitä näin varhaisessa vaiheessa, mutta koska kotona tulee olemaan myös työtilani, täytyy pihapolun olla asiakkaiden kuljettavassa kunnossa talvellakin. Oma viikonloppu kului terassin rimakaiteita maalaten - työ jonka olisin varsin mielelläni jättänyt jollekin muulle. Eipä hoksattu sitäkään tehdä ennen asennusta, ei oikeastaan edes tiedetty, että rimat olivat tontille saapuneet. Toisaalta maalaustyön salliva poutajakso alkoi uudelleen vasta viime viikon lopulla, jolloin rimoitus oli jo asennettuna. Maalausjälki on kyllä sen näköistä, että maalaria on työskennellessään saattanut himpun verran sapettaa...toisaalta itselleen kun tekee, ei kaiken tarvikaan olla niin tiptop. Ja uskokaa tai älkää, niin tuon totean ihan vakavissani. Pehmenee se pahinkin perfektoinisti tällaisessa urakassa, tosin enin osa perfektionismistäni karisi jo aiemmin sairastetun burnoutin myötä. Vaikka meille talo rakennetaan miltei "avaimet käteen", niin riittää tässä urakoimista kiitettävästi itselle ja lähipiirillekin. En käsitä, miten kukaan jaksaa toimia "hartiapankkirakentajana" - suuri hatunnosto heille! Meillä on mennyt rakennuksella nyt jokainen vapaa hetki koko kesän ajan ja yhä hommaa riittää. Käsien iho kesii jatkuvasta rasvauksesta huolimatta ja lisääntyvä nivel- ja lihasjäykkyys alkaa tuntua vähän jokapuolella kehoa.

Liuskekivipatio

rimakaiteet miltei valmiina

Autotallin pääty

Kantapään kautta se oppi tulee...

Aikataulu pitää - budjetti ei. Jotakuta ennen rakentanutta saattaa tuo toteamus hymyilyttää. Nytpä sen tiedämme mekin, että vaikka miten tarkasti budjetin laatii (ja minähän sen tein tosi tarkasti), ei se pidä kuitenkaan. Oikeastaan tässä vaiheessa kaikki muu on mahtunut kutakuinkin raameihin, paitsi maatyöt. Se on myös tässä vaiheessa tullut kantapään kautta opittua, että vaikka tehdäänkin taloa avaimet käteen, jää rakennuttajalle silti paljon itselleen huolehdittavaksi. Ja kun sopimuksia tekee eri urakoitsijoiden kanssa, kannattaa edes jollakin tarkkuudella tivata aikataulujen perään. Se, että jokin homma tehdään "seuraavalla viikolla", ei välttämättä tarkoitakaan maanantaita tai tiistaita -myös torstai ja perjantai ovat viikonpäiviä. Puhelimella saa varautua soittelemaan sinne sun tänne useammankin kerran. Malttia, malttia minulle on tässä opetettu oikein urakalla.

Kummajaisena miesten maailmassa

Sekin on tullut havaittua (valitettavasti), miten miehinen ja asenteellinen ala tämä edelleenkin on. Vaikkei kukaan tuota myönnäkään, niin totuus on toisenlainen. (Tämä ei tietenkään päde jokaiseen tahoon, kenen kanssa olen asioinut, mutta valitettavan useaan kumminkin).Lienen kai aikamoinen kummajainen kysellessäni sähköpostitse urakoitsijoilta milloin mitäkin mieltäni askarruttavaa yksityiskohtaa, kun kaikki eivät edes vaivaudu vastaamaan. Tai jos vastaavat, niin vastaavat ohi kysymyksen. Välillä tekisi mieli tanssia tasakäpälää: minähän sen talon suunnittelin ja piirsin, älä vähättele äläkä sivuuta minua!!! Olen perillä pohjatöistä, salaojituksista, kastepisteistä, kapillaarikatkoista, seinien, ylä- ja alapohjien rakenteesta etc. Osaan lukea, etsiä tietoa ja ymmärrän fysiikan lait. Tiedän, mikä on säätökäyrä ja mihin ja miten sitä käytetään. En tarvitse, enkä todellakaan ansaitse väheksymistä keneltäkään, vaikken mies tai rakennusalan ammattilainen olekaan. Kyllä minua kiinnostaa moni muukin asia rakennuksessamme kuin se, minkä väriset seinät laitetaan tai mitä kukkia pihalle istutan. Osaan kaivaa lapiolla, ajaa tärylevyllä, tapetoida ja maalata. Osaan käyttää myös sahaa ja kirvestäkin tarpeen tullen, myös hiomakonetta ja poraa olen käyttänyt. En tosin tällä rakennustyömaalla, mutta aiemmin kumminkin. Sukkia en sitten kutoa osaakaan enkä varsinkaan lapasia...puutteensa kullakin!

Puuverhous valmiina, pihan kiveystä ja muuta mukavaa

pesuhuone

konehuone

Hetkonen onkin vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, syynä järjetön kiire työmaalla ja toki myös loman loppuminen. Timpurit saivat ulkoverhoukset valmiiksi ja siirtyivät toiselle työmaalle noin viikko sitten, heidän paluustaan ei ole tällä hetkellä tietoa. Viimeisinä töinään he asensivat taloon smyygit sun muut "koristelut" nurkkalautoja myöten. Sisäpinnoilta talo on samalla tasolla kuin ennenkin; väliseinistä rungot pystyssä ja toinen puoli seinää on levytetty. Sähkömiehien jälkeen työmaalle saapui viime viikon lopulla muurari tekemään pesuhuoneen seinät ja muuraamaan meille piipun. Tällä viikolla remmiin astuivat vuorostaan LVI- miehet asentaen ilmastointikanavat, lämmönvaihtimen ja ilmastointikojeen. Eilen kytkettiin lattialämmitys päälle, joten laatan kuivuminen nopeutuu. Sisätyöt jäävät nyt odottelemaan timpureita villoittamaan väliseiniä ja levyttämään loput seinäpinnat, minkä jälkeen talo onkin sisustusta vaille valmiina.

Ja mitäs me itse ollaan tehty, kun on ollut niin kiire...kivetetty pihaa minun vanhempieni avustuksella. Yli 2000kpl unikiveä ja "muutama" luonnonkivi on kannettu, hierretty ja naputeltu paikoilleen. Meille tehtiin varsinainen retrokiveys, kun vanhasta pihapolusta säästettiin punaiset kivet ja ostettiin uusia, harmaita betonikiviä kaveriksi. Kun minun elämässäni mikään ei kuitenkaan mene "just eikä melkeen", ei vanhojen kivien karhea ja kulunut pinta yhtään omaa silmääni häiritse. Kivimestarina häärineen isäni silmä tarkastelee lopputulosta välillä turhankin ankarasti...minulle olisi kyllä kelvannut vähemmänkin suorat reunat. Isän kontatessa kivetyksen parissa, urakoi äitini retrokivet puhtaaksi juuriharjalla harjaten ja välissä siivosi raksalta sähkömiesten ja muurarin jäljiltä sotkut. Molemmat kohtalaisen pölyisiä puuhia, joista en allergikkona olisi selvinnyt alkuunkaan. Äiti kotiutettiin maanantaina mansikkamaansa pariin isän jäädessä vielä meille työmieheksi. Isä onkin huhkinut raksalla kohta viikon päivät, eilen tarttui kivitöiden ohella taas pensseliin ja maalasi loput ulkoverhouksesta. Maalaamatta on enää terassin harvalaudoitus ja ne "koristelut", joita koitan omia itsellemme tehtäväksi. Viikonlopun jälkeen ollaan Pasin kanssa oman työpäivän päätteeksi käyty tekemässä sitten vähän sitä sun tätä; haettu kivituhkaa 6 peräkärryllistä, vierailtu rautakaupassa, saumattu kivetyksiä, kannettu kiviä jne. Eli yhä jatkuu 10-12 tunnin työpäivät, tosin suurimmaksi osin nyt palkkatyössä. Vaikka pihapolku ja terassin edustan kiveys onkin jo valmis, on  vielä tehtävänä ulkopatio liuskekivestä ja peräkärrylle & pyörille kivetetty säilytystila autotallin päähän. Niissäkin me retroillaan: pation liuskekivet otettiin talteen meidän entisestä terassista, myös autotallin päätyyn tuleva kiveys tehdään entisillä betonikivillä. Kunhan ne liuskekivet saadaan paikoilleen, voitaisiin isäkin kotiuttaa tällä erää. Isä on armoton työmies, jonka on vaikea jättää keskeneräisiä töitä sikseen. Ja meidän pihallahan sitä keskeneräisyyttä riittää vielä pitkäksi aikaa...