Kantapään kautta ja kädet rakoilla

Pihan kivityöt alkaa olla kutakuinkin valmiina. Voipi olla hassua tehdä niitä näin varhaisessa vaiheessa, mutta koska kotona tulee olemaan myös työtilani, täytyy pihapolun olla asiakkaiden kuljettavassa kunnossa talvellakin. Oma viikonloppu kului terassin rimakaiteita maalaten - työ jonka olisin varsin mielelläni jättänyt jollekin muulle. Eipä hoksattu sitäkään tehdä ennen asennusta, ei oikeastaan edes tiedetty, että rimat olivat tontille saapuneet. Toisaalta maalaustyön salliva poutajakso alkoi uudelleen vasta viime viikon lopulla, jolloin rimoitus oli jo asennettuna. Maalausjälki on kyllä sen näköistä, että maalaria on työskennellessään saattanut himpun verran sapettaa...toisaalta itselleen kun tekee, ei kaiken tarvikaan olla niin tiptop. Ja uskokaa tai älkää, niin tuon totean ihan vakavissani. Pehmenee se pahinkin perfektoinisti tällaisessa urakassa, tosin enin osa perfektionismistäni karisi jo aiemmin sairastetun burnoutin myötä. Vaikka meille talo rakennetaan miltei "avaimet käteen", niin riittää tässä urakoimista kiitettävästi itselle ja lähipiirillekin. En käsitä, miten kukaan jaksaa toimia "hartiapankkirakentajana" - suuri hatunnosto heille! Meillä on mennyt rakennuksella nyt jokainen vapaa hetki koko kesän ajan ja yhä hommaa riittää. Käsien iho kesii jatkuvasta rasvauksesta huolimatta ja lisääntyvä nivel- ja lihasjäykkyys alkaa tuntua vähän jokapuolella kehoa.

Liuskekivipatio

rimakaiteet miltei valmiina

Autotallin pääty

Kantapään kautta se oppi tulee...

Aikataulu pitää - budjetti ei. Jotakuta ennen rakentanutta saattaa tuo toteamus hymyilyttää. Nytpä sen tiedämme mekin, että vaikka miten tarkasti budjetin laatii (ja minähän sen tein tosi tarkasti), ei se pidä kuitenkaan. Oikeastaan tässä vaiheessa kaikki muu on mahtunut kutakuinkin raameihin, paitsi maatyöt. Se on myös tässä vaiheessa tullut kantapään kautta opittua, että vaikka tehdäänkin taloa avaimet käteen, jää rakennuttajalle silti paljon itselleen huolehdittavaksi. Ja kun sopimuksia tekee eri urakoitsijoiden kanssa, kannattaa edes jollakin tarkkuudella tivata aikataulujen perään. Se, että jokin homma tehdään "seuraavalla viikolla", ei välttämättä tarkoitakaan maanantaita tai tiistaita -myös torstai ja perjantai ovat viikonpäiviä. Puhelimella saa varautua soittelemaan sinne sun tänne useammankin kerran. Malttia, malttia minulle on tässä opetettu oikein urakalla.

Kummajaisena miesten maailmassa

Sekin on tullut havaittua (valitettavasti), miten miehinen ja asenteellinen ala tämä edelleenkin on. Vaikkei kukaan tuota myönnäkään, niin totuus on toisenlainen. (Tämä ei tietenkään päde jokaiseen tahoon, kenen kanssa olen asioinut, mutta valitettavan useaan kumminkin).Lienen kai aikamoinen kummajainen kysellessäni sähköpostitse urakoitsijoilta milloin mitäkin mieltäni askarruttavaa yksityiskohtaa, kun kaikki eivät edes vaivaudu vastaamaan. Tai jos vastaavat, niin vastaavat ohi kysymyksen. Välillä tekisi mieli tanssia tasakäpälää: minähän sen talon suunnittelin ja piirsin, älä vähättele äläkä sivuuta minua!!! Olen perillä pohjatöistä, salaojituksista, kastepisteistä, kapillaarikatkoista, seinien, ylä- ja alapohjien rakenteesta etc. Osaan lukea, etsiä tietoa ja ymmärrän fysiikan lait. Tiedän, mikä on säätökäyrä ja mihin ja miten sitä käytetään. En tarvitse, enkä todellakaan ansaitse väheksymistä keneltäkään, vaikken mies tai rakennusalan ammattilainen olekaan. Kyllä minua kiinnostaa moni muukin asia rakennuksessamme kuin se, minkä väriset seinät laitetaan tai mitä kukkia pihalle istutan. Osaan kaivaa lapiolla, ajaa tärylevyllä, tapetoida ja maalata. Osaan käyttää myös sahaa ja kirvestäkin tarpeen tullen, myös hiomakonetta ja poraa olen käyttänyt. En tosin tällä rakennustyömaalla, mutta aiemmin kumminkin. Sukkia en sitten kutoa osaakaan enkä varsinkaan lapasia...puutteensa kullakin!