Tässä blogissa seurataan perheemme omakotitalon purkamista ja uuden rakentamista eri vaiheineen. Saatan toki kirjoitella kaikkea muutakin taivaan ja maan väliltä ;-) .Tarkoitus oli päästä aloittamaan blogin kanssa jo aiemmassa vaiheessa, vaan viime viikkoina asiat ovat edenneet niin vauhdikkaasti, ettei aika ole riittänyt. Tervetuloa mukaan!
Taustoja projektille
 |
| Kattoremontin jälkeen kesällä 2012 |
Ok-talomme on valmistunut 1981 ja olemme sen kolmannet omistajat. Omistukseemme talo siirtyi 1998. Edellinen omistaja oli taloa remontoinut ja se olikin pinnoiltaan kuin uusi. Itsekin olemme taloa hoitaneet ja pintaremontteja tehneet vuosien varrella. Talo oli talvisin aika kylmä ja etenkin tyttären huoneessa talon pohjoispäässä ei lämpö pysynyt. Vuonna 2007 tehtiin suurempi sisäremontti, jolloin uusittiin pintojen lisäksi myös pesuhuone, sauna sekä kaapistot. Remontin yhteydessä tyttären huoneesta avattiin seinää ja havaittiin, että seinissä höyrynsulku oli muovien välissä, joten sisäpuolista lisäeristystä ei uskallettu tehdä. Sisäkattoa uusiessa paljastui, että katon höyrynsulkumuovit oli vain limitetty ja täynnä reikiä, joten koneellinen ilmastointi varmasti toimi kuten pitääkin... :-P Tästä huolimatta olimme yhä siinä luulossa, ettei talossa suurempaa ongelmaa ole ja keväällä 2012 mentiin vielä uusimaan vesikate.
Pari vuotta kattoremonttia edeltävästi olin matkoilla ollessamme vaatteita laukusta purkaessa tuntenut niissä heikon, oudon hajun, jota tosin kukaan muu ei haistanut. Edellisessä työpaikassani altistuin homeille ja meillä vaatteissa tuntunut haju ei ollut maakellarin haju, vaan makeampi. En myöskään oireillut kotona eikä muukaan perhe, joten haju ei siinä vaiheessa meitä suuremmin huolestuttanut. Vesikattoremontin yhteydessä vaihdettiin katon ruoteet ja entiset kerättiin kasaan talon päätyyn. Se kasa haisi maakellarille niin voimakkaasti, etten koko päätyyn pystynyt menemään. Jos aiemmin sitä vaatteiden hajua lähinnä ihmettelin, niin tässä vaiheessa alkoivat varoituskellot soida. Seuraavan syksyn aikana aloin tuntea hajun myös sisätiloissa lievänä. Haju paikallistui vaatehuoneeseen ja koska puolisokin oli matkoilla alkanut saman hajun vaatteissa tunnistaa, tilattiin homekoirat käymään alkutalvella 2013. Koirat merkkasivat 2 kohtaa vaatehuoneesta, 2 kohtaa keittiöstä ja yhden kohdan käytävältä. Koirien merkkaamista kohdista osa sijaitsi sisäseinien ja osa ulkoseinien vieressä.
 |
| Vaatehuoneen lattia avattuna; raudoitus hiekan seassa |
Toukokuussa 2013 avattiin vaatehuoneen lattia koirien merkkaamalta kohdalta ja tarkistettiin alajuoksun kunto, joka näyttikin olevan ok. Eristeenä tosin oli muovin sisällä oleva villakaistale eikä bitumia. Silmämääräisesti siellä ei näkynyt mitään kosteuteen viittaavaa, mutta huomasimme, että talo oli perustettu ja laatta rakennettu toisin kuin suunnitelmissa. Sokkelin sisäpinnan styrox- eristeen pää oli näkyvillä eikä laattaa ei oltu valettu siitä yli ja tuo styrox haisi ihan oikealle homeelle. Laatan päällä oli villamuovit höyrynsulkuna ja sen päällä mineraalivillat ja puukoolattu lattia. Koska seinän ja lattian rakoa ei oltu tiivistetty mitenkään edes höyrynsulkumuovein, pääsi homeen haju lattianraosta sisäilmaan. Laatasta myös piikattiin pala irti; alla oli hieno hiekka ja raudoitukset hiekan seassa - ei siis betonissa ainakaan siinä kohdalla. Laatan vahvuus ei myöskään sillä kohdalla ollut 8cm, kuten suunnitelmissa, vaan lähempänä viittä senttiä. Tässä vaiheessa oletuksena kuitenkin oli, että sisäilman haju oli peräisin styroxin välityksellä maaperästä.
 |
| Ulkoseinän ja sisäseinän liitos |
Korjaussuunnitelmia alettiin tehdä ja selvittää, mitä olisi tehtävissä. Vaikka miten asiaa pyöriteltiin, aina jäi jokin rakenne mietityttämään. Lueskelin netistä havaitsemistamme riskirakenteista ja niiden korjaamisesta ja kyselin neuvoja alan ammattilaisilta. Riskirakenteita oli valesokkeli, laatta, puukoolattu lattia ja laatan päältä lähtevät väliseinät. Oman riskinsä muodostivat myös seinien kylmäsillat ja rikkinäiset höyrynsulut katossa ja höyrynsulun sijainti seinässä. Talo on perustettu savimaalle ja täyttönä on oletettavasti vain hieno hiekka - rakennesuunnitelman mukaan 20cm. Alue on pohjavesialuetta, joten talo on perustettu lähinnä uima-altaaseen. Vuoden verran asiaa mietittiin ja selviteltiin. Aloin pohtimaan, miksi myös sisäseinien vierustoilta tuntuu hajua, vaikkei siellä styroxia olekaan. Tutkailin myös vaatehuoneen purkamisen yhteydessä otettuja kuvia - suurennettuna. Niistä huomasin, että sokkelin sisäpinta oli märkä. Myös lattiassa höyrynsulun päällä olevien alimpien lattiankannatinlautojen pinnalla näkyi kosteuden merkkejä ja myös mustia ja vihertäviä läiskiä ja pilkkuja. Koska laatan alta puuttuu eriste ja laatan päällä on ne villamuovit, olettaisin että teoriassa ainakin siihen rajapintaan on mahdollista syntyä kastepiste. Silloin lattiaa avatessa ei harmillisesti tätä asiaa ymmärretty katsoa. Ennen kuin talo laitetaan maan tasalle, käydään itse nuo rakenteet vielä katsomassa.
Oma kokemukseni kosteuskorjausten onnistumisesta on huono. Koko perhe on parin viime vuoden aikana alkanut enenevästi oireilla, eniten minä itse ja puolisoni. Jotta perheemme voisi talossa asua, olisi se käytännössä purettava lähes atomeiksi. Hintalappu sille olisi sama kuin uudessa talossa, koska joutuisimme urakan teettämään muilla. Ja siltikin asuisimme 1981 valmistuneessa talossa eikä kukaan voisi taata, ettei siellä enää sairastettaisi. Tältä pohjalta päädyttiin purkamaan talo ja rakennuttamaan tilalle uusi.
