Jo joutui armas aika..

Ja suvi suloinen. Kouluvuosi on taas saatu päätökseen ja oppilaat kesälaitumille. Esikko totesi eilen, että hänhän on nyt sitten abi... vaikka klisee onkin, niin silti sitä ihmettelee, että mihin ne vuodet oikein vierähtivät? Meillä olisi odotettavissa ensi keväänä lakkiaiset uudessa kodissa ja kesällä sitten vuorostaan nuorukaisen rippijuhlat. Eikös tapana olekin, että näiden suurten perhejuhlien vuoksi kotona vähän rempataan - me vain vähän perusteellisemmin.

Timpurit aloittivat työnsä viime viikolla. Torstaina oli laitettu alajuoksuja ja kasattu katon päätyosia sokkelin sisäpuolella ja perjantaina olikin jo kattoristikot paikoillaan. Jos jossain vaiheessa sokkelia katsellessa käväisi mielessä ajatus, että kovin pieneltä tuo näyttää, niin nyt kävi päinvastoin. Ensi viikolla odottelivat, että saisivat katon jo nostettua??!! Meillähän talo rakentuu kappaletavarasta niin, että katto kasataan sokkelin päällä ja sitten se nostetaan nosturilla yläilmoihin siksi aikaa, että runkotolpat saadaan paikoilleen. Tässä vaiheessa lähetän säidenhaltijalle vienon toiveen: meille ensi viikolle poutaa ja tuuletonta säätä, kiitos! Vettä on viime viikkoina saatu ihan riittämiin, kuten myös tuultakin.  

 

Sähkösuunnitelmaa käytiin suunnittelijan luona viilaamassa tiistaina. Aika pitkälle saatiin jo valmista, nyt vain minun pitäisi saada päätettyä wc:n valaistus. Erilaisten valaistusratkaisujen hintahaitari on melkoinen. Kärkipäätä taitaa tällä hetkellä pitää Bauhausissa bongattu Villeroy & Bochin valaisinpeili yli 600e hinnallaan. Olihan se kieltämättä kaunis... sitä meille ei kuitenkaan osteta, kun ei se lottovoitto taaskaan osunut kohdalle. Kaiken kaikkiaan valaisinten hintahaitari on ihan järkyttävän suuri.

Tällainen päivä

Kuvitellaanpa, että jokin kaupunki kaavoittaisi tontit paskamaalle ja säästäisi parhaiten rakentamiseen soveltuvat maat tulevaisuutta varten tai tekisi niistä vaikka puistoja. Alueelle syntyisi omakotiasuinlähiö. Parin vuosikymmenen kuluttua kaupunki lopettaisi alueella olleen vedenpumppaamon toiminnan. Kaupunki ei kuitenkaan rakentaisi toimivaa hulevesiverkostoa alueelle eikä ojittaisi aluetta. Vuosia kuluisi. Saataisiin sateisia kesiä, talvia, syksyjä ja keväitä. Noina aikoina tuo savinen paskamaa ei imisi vettä enempäänsä ja kun ojia ei oikeastaan olisi, niin pohjavesi nousisi. Kastuisikohan alueella yksikään talo pohjastaan aiheuttaen sisäilmaoireita asukkailleen? Ja jos näin kävisi, niin eihän sääilmiöille kukaan mitään voi, eikä korvausvelvollisuutta olisi kellään. Hmm...varsinainen kauhuskenaario.

 

Köyhä kaupunkimme muisti meitä tänään rahakirjeellä, joka ei nyt isommin ilahduttanut. Saajana siis kaupunki, emme me. Rakentajillahan rahaa piisaa. Kuntien on helppo määrätä maksut mielivaltaisesti, kun luvat on oltava eikä neuvottelunvaraa ole. Asiaa voisi pohtia laajemminkin, ottaen huomioon, että purimme oman talomme omalta tontiltamme...tontti vain sattuu sijaitsemaan tässä kaupungissa. Rakennusluvan perusmaksu oli 300e ja lisäksi kokonaisalasta +3e/rakennusalaneliö eli +495e. Purkulupa 300e ja paikan merkitseminen ja sijaintikatselmus 220e. Tuo jälkimmäinen, järkeenkäyvin maksu lienee sisältänyt eniten työtä viranhaltijoilta. Samalla summalla saa muuten aika ison läjän rakennustarvikkeita tai kaivinkoneen n.20 tunniksi töihin (alv huomioiden).

Nyt on pahantuulisuus purettu. Tontilla oli tapahtunut tänään iloisia asioita; takaosalle oli ilmaantunut jotain tulevaan taloon kuuluvaa... tarinointi jääköön tällä erää tähän ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

 

Kaapelinkaivuuta ja maan muotoilua & pohdiskelua puretun talon kunnosta

Eilisen ja tämän päivän hommina on ollut kaapeleiden kaivaminen kapillaarisoraan piiloon ja maan muotoilu sokkelista poispäin viettäväksi. Vaikka lapiohommat ei minullekaan ihan outoja ole, niin järkyttävä, miten kovaa työtä on kalliomurskeen lapiointi ja tasaaminen! Sorminivelet, ranteet, kyynärpäät ja olkapäät kyllä tuntee työtä tehneensä. Aamulla ei tainnut olla yhtään niveltä, jonka liikuttelu ei olisi sattunut. Tänään raahattiin myös meidän enemmän ja vähemmän innokas nuoriso mukaan lapion ja haravan varteen. Apu se on pienikin apu. Myös karvatassu pääsi pitkästä aikaa kotiin...vähän taisi olla ihmeissään, kun pääsi "taloon" juoksentelemaan...

 

Routaeristeitä ei saatu sitten vielä asennettua, kun aika meni myyränä olemiseen. Niin raskasta se lapiolla ja kottikärryillä tehden on, että neljän tunnin jälkeen alkaa olla jo parhaat mehut menneet. Päädyt ja etureuna on jo kohtalaisen hyvin saatu laitettua, sen sijaan takasivun kallistukset on vielä tekemättä. Onneksi on vielä ensi viikko ja viikonloppu aikaa, ennen kuin timpurit saadaan töihin.

 

Hiekan sotkema kapillaarikerros, sokkelin vierelle ehdittiin jo laittaa uutta kiveä.

 

Maatöissä meillä on ollut väkeä nyt kahdesta eri firmasta. Kapillaarikerroksen tehneen urakoitsijan toimesta varottiin tarkkaan, ettei kerros sotkeudu savella tai hiekalla. Nyt harmittaa, kun sisätäyttöä tehdessä takasivun kapillaarikerroksen päälle on putoillut hiekkaa liki koko talon mitalta.  Sitä ei ihan vähän olekaan, joten olen koittanut rautaharavalla vedellä siitä pinnalta edes osaa pois.  Tarkoitus on ollut laittaa suodatinkangas murskeen ja hiekan väliin estämään maa-ainesten sekoittuminen. Kapillaarikerroksessa ei hiekkaa saisi olla, jotta se toimisi kuten tarkoitettu. Myöskään salaoja ei hiekkaa ylleen tarvitsisi. Pitää vastaavalta työnjohtajalta huomenissa kysellä, mitä arvelee asiasta.

Pihalla tehtyjen kaivuutöiden perusteella tiedetään, että pohjavesi on korkealla. Ja koska talo on rakennettu aikaan, kun alueella oli toiminnassa pumppaamo (joka ei enää ole ollut käytössä vuosiin), pohjavesi lienee nykyään korkeammalla kuin 80-luvulla. Alapohjan ja täyttöhiekan kostuminen oli syynä koko sisäilmaongelman syntymiseen, joten uuden talon kohdalla sama ongelma ei saa toistua. Meidän alueellamme kapillaarikerros on tärkeää tehdä oikein ja kunnolla, kun perusmaa on savea ja pohjavesi korkealla. Savi varastoi vettä varsin tehokkaasti, kuten olemme saaneet viime viikon sateiden jäljiltä varsin hyvin huomata. Vaikkei vettä tullutkaan ihan solkenaan montaa päivää eikä pariin päivään ole edes satanut, niin naapurustossa seisoo yhä vesi nurmen pinnalla paikoin. Myös omalla pihalla on todella märkää. Nykäisin tänään yhden puisen merkkitikun irti kapillaarikerroksesta; pinnan tuntumasta tikku oli kuiva vain 10cm matkalta ja loppu 30-40cm oli märkää. Eilen juutuin tontilla toisesta jalasta saviliejuun kiinni, kun seisoin talon pohjan ja ympäröivän piha-alueen reunalla. Maa  kaivuureunan lähellä hyllyy ja hytkyy niin, ettei tällä hetkellä voi edes ajatellakaan siinä kävelemistä, saati koneella ajamista. Eli pohjatyöt on tehtävä huolellisesti.

 

 

 

Pohdiskelua puretusta talosta ja sisäilmaongelmien synnystä

Hanille löytyi turvapaikka pylvään anturan päältä



Entistä kotia purkaessa ei talon rakenteista löytynyt lahoa tai märkää puuta, mustunutta puuta oli vain pesuhuoneen ulko-oven tienoilla. Purku-urakoitsija sanoi, että seinät oli hyvin tehty tuon ikäiseksi taloksi. Alajuoksu taisi olla joka puolella kuiva ainakin silmämääräisesti katsoen ja sijaitsi valesokkelista huolimatta taloa ympäröineen maanpinnan tason yläpuolella. Kosteusjälkiä oli jonkin verran lattiarakenteissa ja mustunutta villaa nurkissa ja lattianrajoissa vähän siellä täällä. Myös tuulensuojalevyissä oli kosteusjälkiä ympäriinsä, ikkunapellit ainakin näyttivät vuotaneen ja sen lisäksi näkyi mahdollisesti ilmavuotojen aiheuttamia kondenssijälkiä. Emme pystyneet olemaan taloa purkaessa paikalla, joten ihan tarkasti emme sisäpuolen rakenteiden kuntoa tiedä. Joka tapauksessa kaikki huokoinen materiaali haisi homeelle rungosta sisäseinä- ja lattiarakenteisiin saakka, vielä useamman päivän ulkoilmassa olleina. Osa enemmän ja osa vähemmän. Päivä laatan purun jälkeen tarkastelimme täyttöhiekkaa havaiten sen olevan vain pintakuiva. Siihen mennessä kevät oli ollut kuiva, joten pakostakin mietimme, miltähän hiekka on näyttänyt niinä märkinä kesinä ja syksyinä? Kun sokkeli oli purettu ja täyttöhiekka poistettu, löysin pihalta litimärkiä ja yltä päältä mustassa homeessa olevia lahoja lautoja. Lautoja on ollut niin sokkelin alla kuin lähempänä pintaa, pinnalla olleilla on mahdollisesti suojattu kaapeleita ja johtoja. Noista laudoista on turha edes miettiä, olisiko niissä sädesientä ja mitä kaikkia muita myrkkyjä, ne nähneenä ja haistaneena tiedän että on ja runsaasti. Eikä ole epäilystäkään, etteivätkö niiden päästämät toksiinit olisi päässeet ilmavuotojen kautta & sokkelin eristeenä ollutta styroxia pitkin taloon sisään saastuttaen vähitellen talon huokoisen materiaalin ja saaden meidät oireilemaan.

 

Vuokralla asuessamme elimistö on alkanut vähitellen rauhoittua. En ole havainnut, että kukaan meistä saisi ainakaan selkeitä oireita käyttämistämme vaatteista tai huonekaluista, joten meidän kohdallamme talon hävittäminen riittänee. Valitettavasti kaikilla homesairailla ei ole näin onnellinen tilanne. Pahimmillaan home tuhoaa ihmisten terveyden, elämän ja koko omaisuuden. Tulipalon tuhotessa omaisuuden, on se henkisesti ja taloudellisesti rankkaa. Homeen tuhotessa omaisuuden on se tavallaan vielä rankempaa. Omaisuus on kyllä tallessa ja olemassa, muttet voi asua kotonasi tai koskea mihinkään siellä olleeseen tavaraan. Kaikki on saastunutta, mutta kukaan ei korvaa. Ihminen putoaa tukiverkon ulkopuolelle ja se on väärin. Homesairauksista, sairaiden kohtelusta ym. kaikesta siitä sillisalaatista voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta sen sijaan pistän tähän yhden linkin: yle: Homeallergian hoito jakaa mielipiteitä 

 

Homesairaus on saanut minut tekemään kaksi jättimäistä ratkaisua elämässäni; ensin työn ja sitten kodin suhteen. Helppoa tämä ei ole ollut, ei millään tasolla. Silti helpompaa, kuin elämäni 5-6 vuotta taaksepäin ex-työpaikalla burnoutista toipuessa ja työpaikan sisäilmasta oireillessani, kun olin kaikella mahdollisella tavalla totaalisesti lopussa. Silloinen paineen määrä ohittaa kirkkaasti kaiken muun sitä ennen ja sen jälkeenkin. Nykyisellään tuntuu, että tämä meitä kohdannut "onnettomuus" surettaa enemmän lähipiiriä ja tuttavia. Haluan tällä kertoa, että vaikka rakentaminen yleensä on stressaavaa ja raskasta, niin meitä tämä ei vielä isommin ole stressannut (vain lainan määrää ajatellessa oksettaa), kaiken kaikkiaan olemme ok.  Tämä ongelma on hoidettavissa rahalla.  Me olemme reagoineet etupainotteisesti kodin sisäilmaongelmiin, ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Hätävarjelun liioittelua? Ehkä, mutta toisaalta sokkelin alla olleita homeisia lautoja ei oltaisi saatu pois ja ehkä löydettykään, jollei sokkeliakin olisi hajotettu. Nytpä ei tarvitse arpoa ja miettiä, uskaltaisiko taloa joskus myydä eteenpäin. Entistä taloa ei olisi taidettu uskaltaa, edes remontin jälkeen.

 

 

Elastista lainatakseni:

"mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vaan onnistuu
kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
hanskat ei tipahda
periks ei anneta
ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
jatkan jaksan vaikka väkisin
jos ois helppoo, kaikki tekis niin
mus on voima, jota en voi vaimentaa
pusken täysii aina vaan
mun ei täydy, vaan mä saan

katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan

murehtiminen ei takas eilistä tuo
ja huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään
mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua
se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään
hakenu näkemystä mun meininkini saa
monacon vipeistä slummeihin keniaan
kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi
asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki
aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa
ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa
alotan ittestäni, korjaan mun mielen
nostan mun katseen ja mun suupielet

katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan"

Uima-allas - hiekkalaatikko - talon pohja?

Maanantaina saatiin vihdoin ja viimein jotain näkyvämpää ja konkreettista tontille, kun sokkelintekijät tulivat aamusta muottien kanssa ja iltapäivällä betoniauto kävi valamassa sokkelin. Tiistaina muotit sitten olikin jo purettu ja sokkeli siltä osin valmis. Saatiin vastaavalta työnjohtajalta työpäivän päätteeksi tietää, että antura oli jätetty eristämättä, rakennekuviin eriste kuitenkin oli piirretty. Tiistain iltapuuhana päästiinkin itse myös eristetöihin - puoliso mittoi ja leikkasi styroxit ja minä kiinnitin ne paikalleen.  Sinänsä mukavaa puuhaa, mitä nyt työasento olisi voinut olla miellyttävämpi - tai ainakin ergonomisempi. Haastavinta oli kuitenkin päästä kiipeämään sokkelin ylitse styroxeja hajottamatta -korkeutta kun sokkelilla on 90cm enkä minä mikään gaselli ole. Onnistuihan se ilman suurempia nöyryytyksiä naurua pidellen, tosin seuraavan kerran astelen sokkelin sisäpuolelle vasta sitten kun ulkopuolellekin on saatu maata korotettua. 

 

Keskiviikkona alkoi sisäpuolinen täyttö, eilinen helatorstai olikin vapaapäivä. Tänään tontille on tuotu mittauskeskus paikalleen ja tehty kaapelivedot suojaputkiin sokkelin alitse. Myös kaukolämmön ylösnousukulma on laitettu tekniseen tilaan paikoilleen. Sokkelin sisäpuolen täyttö alkaa olla valmis, homma jatkuu routaeristeiden laittamisella ja maan muotoilulla. Kirvesmiehiin on oltu yhteydessä, heidän osaltaan ei ilmeisesti vielä ensi viikolla päästäkään aloittamaan. Oikeastaan ihan hyvä homma, niin saadaan ulkopuolen maatöitä tehdä nyt reilun viikon ihan rauhassa. Kun kumpikin tekee päivät omaa palkkatyötään, ei rakennukselle jää aikaa kuin iltaisin. Pitkiä päiviä on nyt tehty oikeastaan pari kuukautta ja aika vähillä yöunilla. Kunhan kirvesmiehet aloittaa työnsä, luultavasti meidän oma panos vähenee. Kovin suurta stressiä ei meistä kumpikaan ole tainnut ottaa, mitä nyt vesilaitos omia tunteita hetkeksi kuumensi. Puolisolta kysyin, onko rakentaminen aiheuttanut stressiä, kuulemma ei ole ennättänyt stressata. Niinhän se taitaa ollakin, pieni kiire pitää ajatukset aisoissa ja iltaisin kaadutaan puolitajuttomina sänkyyn. Myös huumorilla pärjää aika pitkälle.

 

 

Yllättävän pieneltä talon pohja näyttää, vaikka asuinpinta-ala on 144m2 (tai ainakin paperilla on). Terassin vuoksi kokonaisalaa on kuitenkin 160m2. Mitään jättisuurta taloa ei ollut aikomus rakentaakaan. Itse olen pohjan piirtänyt, arkkitehti vain piirsi puhtaaksi ja muutteli joitakin mittoja niin, että talo täyttää rakennusmääräykset. Talon ulkomalli on mukailtu JT-talon Nätti-134 mallista. Jouduttiin suunnitteluvaiheessa joitakin kompromisseja tekemään, mutta näin kai aina rakentaessa täytyy tehdä. Täysi mahdottomuus on saada kaikkea haaveitansa toteutettua - ellei satu olemaan miljonääri. Koko projektin lähtökohtana on kuitenkin ollut rakentaa meille terveellinen talo asua ja työskennellä.

Pohja viittä vaille valmis

Viikko vierähti lopulleen ilman sanaakaan tänne. Illat ovat kuluneet tiiviisti tontilla, enkä ihan jokaista risausta ole jaksanut erikseen kirjoitella. Maanantaina siis saatiin pohja kaivettua ja liitettyä uusi viemäriputki verkostoon. Vesijohdon pää jäi odottelemaan maan pinnalle, että saatiin tieto, pitääkö kaivaa sinne rungolle saakka. Asia ratkesi vasta eilen; tonttijohto uusittiin sululle saakka ja vesilaitos asensi sitten samalla uuden sulun. Nämä on tehty tänä aamuna, samalla saatiin talon puolen päähän hana, jotta saadaan tontille rakennusaikainen vesi. Ei tarvitse enää mersun takaboxissa ämpärikaupalla vettä tontille kantaa.

Tiistaina talon pohja oli kokonaisuudessaan kaivettu ja perusmaan päälle asennettiin suodatinkangas. Sitten merkkailtiin talon nurkat paikoilleen. Valtavalta näytti tuo ala takakulmalta katsottuna! Ja onhan siinä, noin 300m2 kaivettuna. Talo ei tietenkään noin valtava ole, mutta kaivuu pitää ulottua n. 2m sokkeleiden ulkopuolelle. Sen jälkeen saatiin pari kuormallista kapillaarikiveä tontille. Keskiviikkona saatiin vielä muutama kuorma samaa tavaraa, joten kapillaarikerroksen asentaminen jatkui vielä sen päivän.

Levityksen jälkeen kerros on sitten tiivistetty tärylevyllä. Minähän en sitä sitten tehnytkään, vaan homma jäi puolisolle. Kapillaarikerroksen paksuus on noin 45cm, joten ei pitäisi enää päästä vesi talon pohjaa huuhtomaan. Torstaina energialaitos kävi uusimassa päätyyn kaukolämpöputkia. Pihalle tehdyistä kaivannoista päätellen pohjavesi ei ole kovinkaan kaukana meidän alueellamme.

 

 

 

 

 

 

 

Puoliso lähti varhain tänä aamulla avuksi, kun vesijohtoa varten piti käydä uudelleen siellä 2-3m syvyydessä kaivelemassa. Kun pihalle ei mahtunut enempää maata kasaamaan, piti kapillaarikerroksen päällekin kasata osa. Siihenhän ei saa sekoittua yhtään hienompaa maa-ainesta, niin suojaksi piti levittää suodatinkangasta. Kaivurillekin leviteltiin "matto" ettei päässyt sotkemaan kiviä kaivuun jälkeen.

 

 

Arvatenkin meidän kertaalleen siirretty omppupuu oli ollut kaivuutyön edessä, joten se jouduttiin jälleen siirtämään. Puu nojaili lipputankoa vasten minun saapuessani paikalle. Miesten saatua siivottua pahimmat kaivuutyön jäljet tekaistiin ompulle taas uusi kuoppa ja istutin sen uudelleen. Tällä kertaa valmistelin kaivannon hyvin ja istutin puun tiiviisti. Ja arvatenkin kauempaa katsoen puu oli väärässä kohdassa ja liian lähellä lipputankoa - ei muuta kuin lapio kouraan ja uutta kuoppaa kaivamaan! Nyt se on taas uudessa paikassa ja hyvin tuettuna, jospa tuo säilyisi hengissä. Kukkasilmuja näkyy tulevan tänä vuonna runsaasti, mutta aika näyttää, miten puuparan käy.

 

 

Piha on arvatenkin ihan järkyttävässä sotkussa: nurmea, hiekkaa ja savea vähemmän suloisena sekamelskana.

 

 

 Iltapäivällä minun istuttaessani omppupuuta pariin otteeseen paremman tekemisen puutteessa, talon tulevan sokkelin ympärille kaivettiin vielä salaojat ja salaojakaivot. Minä kävin välillä ihailemassa näköalaa ruokailutilasta ja olohuoneen kuvitellulta sohvalta. Kunhan sokkeli saadaan ensi viikon alusta, pääsen mitan kanssa hahmottelemaan näkymiä huoneesta toiseen...huoneet tosin täytyy hetken aikaa vielä kuvitella.



Pohjatyöt alkoivat

Tehdäänpä toinenkin, lyhyt päivitys tänne samalle päivälle. Palasin äsken tontilta, pohja oli jo kaivettukin auki - melkoinen ala, etten sanois! Myös viemäri ja vesijohto tuotiin paikoilleen, kaivanto niille oli 2m syvyydessä ainakin. Kuulemma joka paikassa ei niin syvällä ole. Omalta osalta huomisen suunnitelmat muuttuivat sikäli, etten ehkä pääsekään "lätkäämään" ainakaan päivällä, kun energialaitokselta tullaan vetämään uudet kaukolämpöputket. Mutta katsotaan sitä sitten päivän kuluessa, mitä kaikkea tapahtuukaan. Tuossa alla pari kuvaa tältä päivältä.

 

Rahastuksen makua...

Tontilla ei ole enää talosta jäljellä, kuin hiekkakasa eikä ehkä tänään enää sitäkään. Uuden talon pohjaa pitäisi alkaa tänään kaivaa, ainakin tällainen oli suunnitelma. Huomenna sitten alettaisiin tehdä kapillaarikatkoja, joihin itsekin ehkä pääsisin lapiotöihin / tärylevyllä ajelemaan.

Aloituskokous on pidetty tänään, siltä puolelta asia on nyt selvä. Puoliso vieraili sitten vesilaitoksella selvittelemässä viemäröintiä. Alun perin ajatuksena oli, että vain rakennukseen tuleva osa viemäreistä ja vesiputkista uusittaisiin, kun ne on jo -81 tehty muovista. Vaan sepä ei passannutkaan. Vesilaitos velvoittaa uusimaan molemmat eli koko etupiha halki omin kustannuksin, kaupungin puolella olevan kaivon vesilaitos uusii puolestaan. Ja hinta on +???e. Yrittivät sitten saada meidät liittymään (omin kustannuksin) alueen olemattomaan hulevesiverkostoon, mikä olisi tarkoittanut viereisen kadun halki tai ali porattavaa yhteyttä ja useita kymmeniä metrejä putkien vetoja. Hinta-arvio työlle 10000e. Posketonta, eikö? Eipä liitytä, vaan hoidetaan asia muulla tavoin. Koska talon kokonaispinta-ala suurenee entisestä, niin saadaan maksaa +575e lisäliittymismaksua vesilaitokselle. Laatan koko suurenee 4m2, uuden talon suurempi kokonaispinta-ala on pääosin terassia. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka talon väkiluku ei kasva eikä asuinpinta-alakaan merkittävästi. Eli rahat pois rakentajilta, kiitos. Eipähän se rakentaminen kovin kallista olekaan, niin joutaahan sitä makselemaan vaikka minkälaisia lisämaksuja. Energialaitos sen sijaan uusii omin kustannuksin kaukolämpöputket, koska niiden ikä on jo niin korkea ja esim. naapurilla oli vuoto viime talvena ja toisella naapurilla jo aiemmin. Tai näin ainakin luvattiin tehdä, katsotaan sitten, pitääkö lupaukset.

Kun talo on alun perin rakennettu, oli alueella toiminnassa vedenpumppaamo. Pohjaveden korkeus lienee ollut tuolloin ihan jotain muuta ja perustamiset ja etenkin täytöt luultavasti tehty sen mukaisesti. Kapillaarikatkona on käytetty hiekkaa tuolle ajalle ominaiseen tapaan, nykyään tiedämme etteihän se toimi. Pumppaamon sulkemisen jälkeen alkoi pikkuhiljaa kantautua kertomuksia alueen kellareihin tulevasta vedestä. Väistämättä käy mielessä, mikähän lienee pumppaamon sulkemisen merkitys ollut oman talomme sisäilmaongelmien syntyyn? Emme voi syyttää vesilaitosta omaisuutemme pilaamisesta, sitä emme voisi koskaan todistaa. Onneksi mielipiteiden ilmaisemisen ja ajattelun oikeus meillä on, joten mahdollista syy-seuraussuhdetta saan tässä itsekseni pohdiskella. Jos pohjaveden nousu on ollut edes osasyyllinen meidän ongelmiemme syntyyn, niin lähettäisin vesilaitokselle tiedoksi, että ihan riittävän kalliiksi tämä tulee ilman ylimääräisiä rahastuksiakin, kiitos vain. Saa tässä sitten kummastella, miksi rakentaminen hiipuu...

 

Meillä on ollut vanhassa talossa sopimukset kaapelitv:stä  ja oma puhelinliittymä, aikoinaan puhelinosuuskunnalta ostettu molemmat. Nyt molempia verkkoja hallinnoi Elisa. Kun piuhat irrotetaan vanhasta talosta ja ne samat pirun piuhat kytketään takaisin uuteen taloon, muodostuu siinä Elisan tulkinnan mukaan uusi liittymä. Vaikkei entisiä sopimuksia irtisanottukaan. Ja uuden liittymän hinta on n. 1800e. Kiitos vain, Elisa, mutta ei kiitos.

 

Tällainen rahastaminen sotii minun oikeudenmukaisuudentajuani vastaan. Vaikkei nuo summat ole kuin pisara meressä rakennusprojektissa, niin niistä pienistä pisaroista kasvaa puro ja purosta virta ja virrasta meri. Tämä on ihan älytöntä! Elisalla ja vesilaitoksella yhteistä on monopoliasema. Eikä rakentajalla ole muuta vaihtoehtoa, kuin maksaa. Ja tässä tapauksessa nämä rakentajat joutuvat maksamaan talonsa kahteen kertaan! Inhimillisenä poikkeuksena tässä on toiminut energialaitos, jossa ajateltiin järjellä ja tultiin meitä vastaan. Siitä suurkiitos!

 

 

 

Jättiläisen hiekkalaatikko

Vappunakin meidän purkuyrittäjä on paiskinut töitä. Eilen illalla käytiin kastelemassa omppupuuta ja silloin oli vielä kuisti tallessa ja laatta ehjä. Tänään ei niitäkään, paikalla oli enää vanha sokkeli täynnä hiekkaa kuin jättiläisen hiekkalaatikko.

 

Sen jälkeen kun ex-työpaikassani aloin homeista saada oireita, olen haistanut homeet tuskastuttavan hyvin - varsinainen homekoira. Homeiden haistelu vaan ei kovin terveellistä ole kenellekään. Sen verran nenääni kuitenkin olen käyttänyt, että purkutyömaalla on muutamia purkujätteitä pitänyt nuuhkia. Eilen tutkiskelin sokkelia vasten olevaa styroxia vähän eri puolilta; se  haisi tietty joka paikassa voimakkaasti maakellarille, ilmeisesti maaperässä olevasta kosteudesta johtuen. Lastulevyissä ja villoissa oli hieman eri haju, sama mikä on tuntunut meidän vaatteissa ja tavaroissa. Se haju leijui eilen vielä ilmassakin, vaikkei seiniä enää ollutkaan.  

 

 

 

Eilen alajuoksut olivat vielä paikallaan, joten niitä ei päästy tonkimaan ja tänään ne oli jo viety pois. Sain kuitenkin parista kohtaa tarkasteltua lattian reunimmaisia villoja sokkelin puolelta.  Alajuoksuja vasten olleet lattiavillat olivat reunoista mustuneet, laattaa kohti mentäessä enemmän. Tummuminen on kuulemma merkki ilmavuodoista, eli korvausilmaa olisi sitten tullut sisään jostakin lattianraoista. Itse kyllä epäilen kosteutta tummumisen syyksi. En oikein käsitä, miten siinä paikassa ilmaa pääsisi sisään tulemaan, kun alla on laatta ja hiekkaa eikä yhteyttä ulkoilmaan.
 

Tyttären huoneessa oli ulkonurkka vielä pystyssä ja siinä paikallaan villakaistale, joka oli myös nurkan puolelta musta , myös alaosasta eniten. Ei siis kovin pitävät ole olleet meillä nurkatkaan. Tummuneissa villoissa oli myös homeen haju.

Tänään sen verran leikittiin hiekkalaatikollamme, että kaiveltiin täyttöhiekkaa sokkelin sisäpuolelta parista kohdasta. Hiekka oli parin sentin syvyydelle pintakuivaa, samanlaista kuin hiekkalaatikoissa tapaa olla. Noin 30cm syvyydessä olisi sitten saanut jo hiekkakakun aikaiseksi. Onko laatan alla oleva täyttöhiekka aina noin kosteaa ja onko sillä mitään merkitystä, sitä en osaa arvioida. Kuitenkin nyt on ollut kuiva kevät, millaista hiekka lienee ollut sateisina kesinä ja syksyinä, sitä ei kukaan tiedä.

Tässä kohti pitää jälleen todeta, että me emme tähän näin radikaaliin toimenpiteeseen ryhtyneet siksi, että talo olisi ollut jo purkukuntoinen. Minä olen herkistynyt homeille edellisessä työpaikassani niin, etten siellä enää voinut työskennellä. Enkä sen jälkeen muuallakaan, missä on sisäilmaongelma. Kotona viimeisen parin vuoden aikana oireet alkoivat lisääntyä hälyttävästi, myös puoliso alkoi oireilla. Koska työtilani ovat olleet nykyään kotona, altistuin sisäilmahaitoille 24/7.  Työtilojen vuoksi taloamme olisi pitänyt laajentaa ja kuten aiemmin kerroin, olisi remontointi tarkoittanut ulkokuoren jättämistä ja muun osan uusimista alapohjaa ja täyttöjä myöten. Emme tuon ikäiseen taloon olleet valmiita investoimaan enää entisten lisäksi 150000-180000e. Tottakai nykyinen ratkaisu tulee kokonaisuudessaan kalliimmaksi, kuin remontti olisi tullut. Mutta talon valmistumisvuosi on sitten 2015 eikä 1981, tekemämme investoinnin arvo tullee säilymään tällä ratkaisulla paremmin. Toisekseen, ilmaiseksi emme asuisi missään, 20v vuokra-asuminen yhdistettynä toimitilojen vuokraan maksaisi meille vielä enemmän. Vähiten halusimme tilanteeseen, että taloon olisi tehty korjaus korjauksen perään ja kaikesta huolimatta oireilu olisi vain jatkunut. Tämä on koettu jo ex-työpaikassa, emmekä sille tielle halunneet lähteä.

 

Kuusi viikkoa on oltu poissa kotoa, jatkuva päänsärky on poissa, kuten myös se äärettömän voimakas väsymys. Silmä- ja nenäoireet ovat keväästä huolimatta vähentyneet radikaalisti, kortisonisumutetta tarvitsen enää harvoin. Puoliso sai lopettaa nenäsumutteen käytön kokonaan, kun aiemmin tarvitsi sitä jatkuvasti. Juniorilla ei ole enää jatkuva astmayskä. Miksi siis surisin taloa, joka alkoi meitä sairastuttaa? Terveyttä ei voi mitata rahalla.

 

Tällainen litimärkä, laho  ja homeinen laudanpala on ollut jossain, toivottavasti ei sokkelin sisäpuolella