Maanantaina saatiin vihdoin ja viimein jotain näkyvämpää ja konkreettista tontille, kun sokkelintekijät tulivat aamusta muottien kanssa ja iltapäivällä betoniauto kävi valamassa sokkelin. Tiistaina muotit sitten olikin jo purettu ja sokkeli siltä osin valmis. Saatiin vastaavalta työnjohtajalta työpäivän päätteeksi tietää, että antura oli jätetty eristämättä, rakennekuviin eriste kuitenkin oli piirretty. Tiistain iltapuuhana päästiinkin itse myös eristetöihin - puoliso mittoi ja leikkasi styroxit ja minä kiinnitin ne paikalleen. Sinänsä mukavaa puuhaa, mitä nyt työasento olisi voinut olla miellyttävämpi - tai ainakin ergonomisempi. Haastavinta oli kuitenkin päästä kiipeämään sokkelin ylitse styroxeja hajottamatta -korkeutta kun sokkelilla on 90cm enkä minä mikään gaselli ole. Onnistuihan se ilman suurempia nöyryytyksiä naurua pidellen, tosin seuraavan kerran astelen sokkelin sisäpuolelle vasta sitten kun ulkopuolellekin on saatu maata korotettua.
Keskiviikkona alkoi sisäpuolinen täyttö, eilinen helatorstai olikin vapaapäivä. Tänään tontille on tuotu mittauskeskus paikalleen ja tehty kaapelivedot suojaputkiin sokkelin alitse. Myös kaukolämmön ylösnousukulma on laitettu tekniseen tilaan paikoilleen. Sokkelin sisäpuolen täyttö alkaa olla valmis, homma jatkuu routaeristeiden laittamisella ja maan muotoilulla. Kirvesmiehiin on oltu yhteydessä, heidän osaltaan ei ilmeisesti vielä ensi viikolla päästäkään aloittamaan. Oikeastaan ihan hyvä homma, niin saadaan ulkopuolen maatöitä tehdä nyt reilun viikon ihan rauhassa. Kun kumpikin tekee päivät omaa palkkatyötään, ei rakennukselle jää aikaa kuin iltaisin. Pitkiä päiviä on nyt tehty oikeastaan pari kuukautta ja aika vähillä yöunilla. Kunhan kirvesmiehet aloittaa työnsä, luultavasti meidän oma panos vähenee. Kovin suurta stressiä ei meistä kumpikaan ole tainnut ottaa, mitä nyt vesilaitos omia tunteita hetkeksi kuumensi. Puolisolta kysyin, onko rakentaminen aiheuttanut stressiä, kuulemma ei ole ennättänyt stressata. Niinhän se taitaa ollakin, pieni kiire pitää ajatukset aisoissa ja iltaisin kaadutaan puolitajuttomina sänkyyn. Myös huumorilla pärjää aika pitkälle.
Yllättävän pieneltä talon pohja näyttää, vaikka asuinpinta-ala on 144m2 (tai ainakin paperilla on). Terassin vuoksi kokonaisalaa on kuitenkin 160m2. Mitään jättisuurta taloa ei ollut aikomus rakentaakaan. Itse olen pohjan piirtänyt, arkkitehti vain piirsi puhtaaksi ja muutteli joitakin mittoja niin, että talo täyttää rakennusmääräykset. Talon ulkomalli on mukailtu JT-talon Nätti-134 mallista. Jouduttiin suunnitteluvaiheessa joitakin kompromisseja tekemään, mutta näin kai aina rakentaessa täytyy tehdä. Täysi mahdottomuus on saada kaikkea haaveitansa toteutettua - ellei satu olemaan miljonääri. Koko projektin lähtökohtana on kuitenkin ollut rakentaa meille terveellinen talo asua ja työskennellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti