Viikko vierähti lopulleen ilman sanaakaan tänne. Illat ovat kuluneet tiiviisti tontilla, enkä ihan jokaista risausta ole jaksanut erikseen kirjoitella. Maanantaina siis saatiin pohja kaivettua ja liitettyä uusi viemäriputki verkostoon. Vesijohdon pää jäi odottelemaan maan pinnalle, että saatiin tieto, pitääkö kaivaa sinne rungolle saakka. Asia ratkesi vasta eilen; tonttijohto uusittiin sululle saakka ja vesilaitos asensi sitten samalla uuden sulun. Nämä on tehty tänä aamuna, samalla saatiin talon puolen päähän hana, jotta saadaan tontille rakennusaikainen vesi. Ei tarvitse enää mersun takaboxissa ämpärikaupalla vettä tontille kantaa.
Tiistaina talon pohja oli kokonaisuudessaan kaivettu ja perusmaan päälle asennettiin suodatinkangas. Sitten merkkailtiin talon nurkat paikoilleen. Valtavalta näytti tuo ala takakulmalta katsottuna! Ja onhan siinä, noin 300m2 kaivettuna. Talo ei tietenkään noin valtava ole, mutta kaivuu pitää ulottua n. 2m sokkeleiden ulkopuolelle. Sen jälkeen saatiin pari kuormallista kapillaarikiveä tontille. Keskiviikkona saatiin vielä muutama kuorma samaa tavaraa, joten kapillaarikerroksen asentaminen jatkui vielä sen päivän. 
Levityksen jälkeen kerros on sitten tiivistetty tärylevyllä. Minähän en sitä sitten tehnytkään, vaan homma jäi puolisolle. Kapillaarikerroksen paksuus on noin 45cm, joten ei pitäisi enää päästä vesi talon pohjaa huuhtomaan. Torstaina energialaitos kävi uusimassa päätyyn kaukolämpöputkia. Pihalle tehdyistä kaivannoista päätellen pohjavesi ei ole kovinkaan kaukana meidän alueellamme.
Puoliso lähti varhain tänä aamulla avuksi, kun vesijohtoa varten piti käydä uudelleen siellä 2-3m syvyydessä kaivelemassa. Kun pihalle ei mahtunut enempää maata kasaamaan, piti kapillaarikerroksen päällekin kasata osa. Siihenhän ei saa sekoittua yhtään hienompaa maa-ainesta, niin suojaksi piti levittää suodatinkangasta. Kaivurillekin leviteltiin "matto" ettei päässyt sotkemaan kiviä kaivuun jälkeen.
Arvatenkin meidän kertaalleen siirretty omppupuu oli ollut kaivuutyön edessä, joten se jouduttiin jälleen siirtämään. Puu nojaili lipputankoa vasten minun saapuessani paikalle. Miesten saatua siivottua pahimmat kaivuutyön jäljet tekaistiin ompulle taas uusi kuoppa ja istutin sen uudelleen. Tällä kertaa valmistelin kaivannon hyvin ja istutin puun tiiviisti. Ja arvatenkin kauempaa katsoen puu oli väärässä kohdassa ja liian lähellä lipputankoa - ei muuta kuin lapio kouraan ja uutta kuoppaa kaivamaan! Nyt se on taas uudessa paikassa ja hyvin tuettuna, jospa tuo säilyisi hengissä. Kukkasilmuja näkyy tulevan tänä vuonna runsaasti, mutta aika näyttää, miten puuparan käy.
Piha on arvatenkin ihan järkyttävässä sotkussa: nurmea, hiekkaa ja savea vähemmän suloisena sekamelskana.
Iltapäivällä minun istuttaessani omppupuuta pariin otteeseen paremman tekemisen puutteessa, talon tulevan sokkelin ympärille kaivettiin vielä salaojat ja salaojakaivot. Minä kävin välillä ihailemassa näköalaa ruokailutilasta ja olohuoneen kuvitellulta sohvalta. Kunhan sokkeli saadaan ensi viikon alusta, pääsen mitan kanssa hahmottelemaan näkymiä huoneesta toiseen...huoneet tosin täytyy hetken aikaa vielä kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti